Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Riekkuapinat on meidän uusin lempinimi :)


Torstaina Open piti tulla meille kylään ja kävelyseuraksi mutta treffit piti perua kun Ponnarilla oli päivät hiukan sekaisin. Torstaina ei ihmeitä tapahtunut, furminointia, ruokailua, ulkoilua ja riekuntaa. Muutama tunti menee joka päivä painien ja muuten vaan riekkuen, yöt onneksi on meidänkin mielestä nukkumista varten. Tosin olemme Anguksen kanssa molemmat enemmän aktiivisia illalla ja usein yritämmekin iltalenkillä painia. Tosin hihnat tuppaavat sotkeentumaan toisiinsa ja välillä meitsillä on jalat niin sotkussa hihnoissa että ei voi kuin kaatua maahan kuin lassottu vasikka. Hihnapaini on kyllä kiellettyä mutta pitäähän sitä välillä hiukan sääntöjä rikkoa tai ainakin yrittää :)
Ai niin, ne kilpikonnan jalat. Meitsillä oli pari päivää pääsiäisenä koko ajan kamala jano ja juomisen seurauksena tietty pissattikin ihan taukoamatta. Parta ja Ponnari pohtivat että mikäs mahtaa olla vikana ja pitääkö lähteä lääkärille kun olin hiukan turvoksissakin. No, ei tarvittu onneksi lääkäriä ja tajusin oksentaa ne kilpparin jalat ulos sisukaluistani. Heti helpotti jano ja turvotuskin katosi. Pitäisi ilmeisesti hiukan miettiä mitä suuhunsa laittaa. Tästä selvittiin onneksi pelkällä säikähdyksellä.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Verhoille kyytiä!


Loma jatkui vielä tiistaina Parran osalta ja hengailimme kolmena muskettisoturina kotona Ponnarin ollessa töissä. Loikoilimme parvekkeella nauttimassa auringosta, repiä riepotimme leluja ja teimme muita koiramaisia juttuja. Iltasella saimme hiukan villimmän viirotuskohtauksen ja juoksimme perä kanaa parvekkeelta sohvalle, sohvalta leiskautimme hurjat loikat tv-tason eteen, pomppasimme rahille ja siitä taas sohvalle. Ponnari jäi hiukan jalkoihin kun törmäsimme sohvalle ja samalla loikalla yksi verhoista sai kyytiä. Verho jäi roikkumaan yhdestä verhonipsusta ja me saimme käskyn rauhoittua.
Pöh, kaikki kiva kielletään aina…

Jatkoimme painia hiukan rauhallisemmin ja lopetimme vasta kun Parta alkoi kolistella ruokakuppeja. Ruoka jos joku saa aina täyden huomiomme : )
Keskiviikkona elämä palautui normaaleihin uomiinsa kun Parrankin piti mennä taas töihin. hengailimme Anguksen kanssa pari tuntia keskenämme ja Ponnarin kotiutuessa lähdimme heti ulos. Parkkeerasimme Anguksen kanssa itsemme pellolle järsimään keppejä ja Ponnari kaivoi Furminaattorin esiin. Melkoinen määrä karvaa jäi pellolle pikkulintujen pesien pehmikkeeksi. On se kumma miten tällaisista helppoturkkisista lähteekin sellainen määrä karvaa irti. Meitsistä alkaa tulla punainen karva esiin, tosin harjaksena selässä kulkeva pidempi karva pitää edelleen tiukasti pintansa. Saattaa olla että meitsistä kuoriutuu joku harjastiffi vielä isona : )

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Puistoilemassa Minskin kanssa


Maanantaina päivä aloitettiin taas leppoisalla lenkillä johon kuului nurmikolla loikoilu ja keppien järsintä. Jos meiltä Anguksen kanssa kysytään niin Parralla ja Ponnarilla pitäisi olla aina loma : )
Makoilimme nurmikolla ja katselimme ohikulkijoita rennosti, tosin yksi räksyttävä pikkukoira sai Anguksen nousemaan ja tarkkailemaan tilannetta. Nopeasti A kuitenkin huomasi että meitsin suussa oleva keppi oli paljon mielenkiintoisempi kuin pieni räksy. Kotona otimme pienet painit ja sitten menimme parvekkeelle nukkumaan päikkärit. Välillä tähystelimme ulkona liikkuvia koiria ja katselimme puistossa keinuvia lapsia. Jossain kohtaa Angus meni sisälle ja seuraavaksi kun Ponnari tuli olohuoneeseen istui Angus sohvapöydällä tähystämässä. Joku meitä Skotteja vetää kiipeilemään paikkoihin : )
Iltapäivällä lähdimme ajelulle ja haimme Minskin seuraksemme koirapuistoon. Minskillä olikin meille yllätys, ihan upouusi amerikkalaisessa jalkapallossa käytettävä hiukan soikulainen pallo, jonka molemmissa päissä oli vahvat köydet vetoleikkejä varten. Siitä riitti iloa kun saimme vetää palloa ihan hulluina ja juosta sen perässä kun Parta ja Minski heittelivät palloa pitkin puistoa.
Hiukan piti tietysti myös painia ja pöllyttää hiekkaa. Pari tuntia jaksoimme pistellä puistossa menemään, sitten loppui virta ja veto. Kotona maistui vesi ja uni. Kylläpä oli mukava pääsiäinen, lisää lomapäiviä ihmisille : )

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Patsastelua, puistoilua ja pari tanssiaskelta

Lauantaina tapahtui hassuja. Ponnari kuhkasi jotain omiaan kunnes havahtui outoon ääneen. Olohuoneeseen tullessaan Ponnari löysi meitsin istumasta kaapin päällä. Kaappi on tällainen metallinen reilu 60 senttiä korkea hökötys. Kiipesin sohvalta kaapin päälle ja istua nökötin paikallani kuin patsas. Kaipasin hiukan vaihtelua perspektiiviin : )
Ponnari lähti muuttoavuksi Pulksille ja hengailimme lauantain äijäporukassa. Muuttajat kävivät meillä kahvilla ennen kuin lähtivät hakemaan toista kuormaa Raumalta ja keräsimme Pulksilta ja Janetskilta rapsutukset plakkariin. Illemmalla kylässä piipahtivat Parran kummipojan perhe ja esitimme tietysti vieraille pienen painishown : )
Sunnuntai aloitettiin ulkoilulla ihanassa säässä. Aurinko paistoi ihan pilvettömältä taivaalta ja parkkeerasimmekin Anguksen kanssa itsemme nurmikolle makoilemaan ja järsimään hiukan keppiä. Meitä ei paljon ohikulkijat koirineen, lapsineen tai pyörineen kiinnostaneet, nautimme auringosta ja järsinnästä niin keskittyneesti.
Sunnuntaina piipahdimme taas koirapuistossa juoksemassa liiat energiat pois. Saimme remuta ihan kaksistamme, tuossa puistossa on tosi harvoin ketään ja siksipä siellä onkin kiva käydä. Jatkoimme viimekertaista projektia, kuopan kaivamista Kiinaan, juoksimme kilpaa, taklailimme toisiamme ja kisailimme samoista kepeistä. Koiran elämää parhaimmillaan. Puistosta ajoimme pikapesuun poistamaan autosta suurimmat pölyt. Aika jännittävää kun vesi suihkusi hurjalla paineella ikkunoihin. Kotona maistui taas uni ja vesi ja otimmekin molemmat parvekkeella pienet tupsluurit. Ponnari toi parvekkeelle vesikipon, kesäkausi on nyt virallisesti avattu : )

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Pitkäperjantai


Perjantaina aloitimme päivän pitkällä nuuskuttelulenkillä. Laitoimme painiksi jo ulkona ja hetken päästä olikin jo pakko asettua nurmikolle lepäämään ja järsimään samaa keppiä. Mikäs siinä nurtsilla maatessa kun mihinkään ei ollut kiire ja aurinkokin pilkisteli pilvien lomasta. Järsimme sulassa sovussa saman kepin eri päitä ja muutama ohikulkija katseli meitä hymyssä suin. Meitä ei katselijat häirinneet, osasimme keskittyä olennaiseen : )
Päivällä pakkauduimme autoon ja ajaa huristimme ensin hakemaan Minskin kyytiin. Minskilästä poikkesimme tervehtimään Nynneliä ja siitä jatkoimme matkaa Nakkilaan. Angus oli Nakkilassa kuin kotonaan ja meitsi opasti Aalle missä on parhaat kerjäämispaikat. Kun ihmiset söivät, me pojat majoittauduimme pöydän alle, valmiina siivoamaan mahdolliset pöydältä tippuvat ruuat parempiin suihin. Harmiksemme saimme huomata, ettei ruokaa tippunut mutta onneksi Nakkilan Emäntään voi aina luottaa herkkujen suhteen. Sanotaanko vaikka että emme jääneet osattomiksi : )
Ruuan jälkeen Minski ja Ponnari lähtivät kiikuttamaan meitä poikia ulos ja kävelimme Nakkilan kulmilla olevaan koirapuistoon. Saimme leikkiä ihan kaksistamme ja pistimmekin hiekan pölisemään. Kulkiessamme yhden soittoruokalan ohi kuului sisältä livebändin rokahtavaa soittoa ja meitsihän parkkeerasi peffansa maahan eikä olisi millään halunnut jatkaa matkaa. Rokkikukko on rokkikukko : ) Eipä sillä, onhan Anguskin rokkari. Esikuva on selkeästi AC/DC:n kitaristi Angus Young. Että sellaista rokkariporukkaa me ollaan : )
Nakkilasta kotiin lähdettäessä kävimme vielä toistamiseen koirapuistossa, nyt saimme juoksukaveriksi sileäkarvaisen noutajan Akun joka oli 5-vuotias herrasmies. Seurailimme Akua pitkin puistoa ja painimme keskenämme. Jaksoimme hädin tuskin hypätä autoon ja pian koiraosastolta kuuluikin tasainen kuorsaus. Illallakin uni maistui hyvin, koirapuisto vei rokkareista kaikki mehut.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Kaksin kotona, toinen näytös

Torstaina jäimme Anguksen kanssa taas kaksin heti aamusta, jo toinen kerta saman viikon aikana. Parta ja Ponnari lähtivät töihin aamusella ja me poijjaat jäimme nukkumaan, meitsi makkariin ja Iso A olohuoneeseen. Emme riuhtoneet porttia pois paikoiltaan tai tehneet muitakaan kepposia vaan nautimme pitkistä päivätorkuista kenenkään häiritsemättä. Tyyppien kotiuduttua töistä vetelimme masut piukkaan ruokaa ja ulkoilimme, sitten olikin taas päivittäisen painimatsin aika. Riekuimme parvekkeella, siellä on lattiassa parempi pito kuin sisällä. Lelut saivat kyytiä ja kilpikonnalta irtosi leikin tuoksinnassa muutama jalka. Ponnari ei onnistunut löytämään jalkoja mistään imuroidessaan, toivottavasti jalat tulevat meitsistä ulos ilman apuja.. Ilta meni painin ja ulkoilun merkeissä, painiotteluiden voittajaa on vaan hiukan vaikea julistaa kun säännöt ovat aika epämääräiset. Kun ei tästä tiedä onko kyseessä kreikkalais-roomalainen -, vapaa- vai joku muu paini. Pääasia lienee että meillä on kivaa : )

torstai 21. huhtikuuta 2011

Houdini Boys

Tiistaina löysin ulkoa pallon ja raahasin saaliin kotiin. Sitten alkoi sellainen jalkapallo-ottelu että sohvapöytä sai väistyä tieltä. Painimme menemään pallon kanssa kuin kaksi tornadoa ja matsin jälkeen sohvapöytä oli melkein ruokapöydän alla ja tuolit kaikki monen metrin päässä pöydästä. Pallon kestävyys oli huonompi kuin meidän mutta kuka väittää, ettei lättänällä pallolla voisi leikkiä? Peli siis jatkui ja jatkui ja jatkui ja jatkui.
Yksi päivä kun olimme ulkona, niin kävelytiellä pyöräili isä kahden lapsen kanssa. Katselimme Ankin kanssa pientä pyöräilijää ja yht’äkkiä isän selän takaa kuului kysymys: Isi, onko tuo leijona? Turvaistuimessa istunut tiitiäinen ei ollut vissiin nähnyt ennen noin isoa koiraa kuin Ankki : )
Keskiviikkona Ponnaria odotti kotiin tullessa yllätys. Ponnari mietti ulko-oven avatessaan että nyt kuuluu sellaista tassujen kripinää, ettei se voi olla peräisin Anguksesta. Avatessaan välioven Ponnari sai vastaansa meitsin, jonka piti olla makuuhuoneessa portin takana. Porttia oli hivutettu juuri sen verran pois oven välistä, että portin ovi pääsi aukeamaan ilman että salpaa tarvitsi avata tai että koko portti olisi romahtanut pois paikoiltaan. Kyllä täällä osataan : )Myös työhuoneen ovi oli auki vaikka Parta oli oven sulkenut lähtiessään. Saimmekin lisänimen Houdini Boys kun meitä ei pitele paljon portit tai ovet.
Muita kepposteluita emme olleet harrastaneet paitsi tietenkin syöneet luita sohvalla vaikka se on ehdottomasti kielletty. Hiukan täytyy kapinoida sääntöjä vastaan.
Tulossa on hyvä 5 päivän putki viikonloppua, sille iso jee! Houdini Boys kuittaa ja lähtee ulkoilemaan!
Ai niin, kuvista kiitos Minskille!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Kaksin kotona, osa 1

Ankki järsii rottaa ihan antaumuksella

Maanantaina oli poikkeuksellinen päivä. Parta meni töihin vaikka on yleensä aina vapaalla maanantaisin. Jäimme siis Ankin kanssa keskenämme kotimiehiksi ja se taisi hiukan jännittää Partaa sekä Ponnaria. Noh, mitäs pahaa kaksi keskenkasvuista bullmastiffia muka voisi saada aikaan? Oikea vastaus on paljonkin, mutta mepä otimme rennosti emmekä melskanneet. Tyyppien tullessa kotiin meitsi nukkui sängyssä pää Parran tyynyllä ja Ankki veti sikeällä sohvalla. Käyttäytyäkin osataan kunhan tahdotaan : )
Saimme molemmat kipallisen ruokaa ja sitten suuntasimmekin ulos hiukan haistelemaan kevättä. Leskenlehtiä näkyy vaikka kuinka paljon ja ruohotupsujakin on alkanut ilmestyä maahan. Ei mene kauaa siihen, että joka paikassa on vihreää. Puihinkin on jo ilmestynyt silmuja, on se aurinko ihmeellinen!
Löysimme parvekkeelta Unton dinosauruksen ja iltasella höykytimme dinoa yhteistuumin. Kestävä kaveri kun on vieläkin ihan ehjä, emme kuitenkaan ole maailman rauhallisimpia leikkijöitä. Meitsi on opettanut Ankille hiukan pahoja tapoja, nyt meitä on kaksi pölvänää, jotka noukkivat jokaisen kävyn, risun ja kiven suuhunsa. Siinä sitä on hihnan toisella päällä kurissa pitämistä kun meitä molempia saa käskeä jättämään. Kuljemme myös monesti samasta kepistä kiinni pitäen ja Ponnarin mielestä se on hupaisa näky. Toinen meistä bongaa hyvän kräkin ja nappaa sen suuhunsa, sitten toinen tulee osingoille ja siinä sitä mennään, samaa keppiä suussa pidellen : )

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Viikonlopussa on liian vähän päiviä

Lauantaina meitsillä ja Anguksella oli vieraita. Ensiksi Parta ja Ponnari lähtivät aamusella jonnekin ja jättivät meidät ihan kaksistaan. Hetkisen kuluttua meitä tuli hiukan vahtimaan ja ulkoiluttamaan Minski. Montaa hetkeä emme ehtineet keskenämme olla, ei taida tyypit vielä luottaa siihen että osaisimme olla nätisti.. Näytimme Minskille miten painitaan ja menimme kuin tuulispäät leluja jahdaten ja samoista luista nahistellen. Ulkona käyttäydyimme ihan nätisti, mitä nyt saimme naapurissa kyläilleen lapset itkemään.. Naapurissa oli tosiaan lapsenlapset kylässä ja törmäsimme pienokaisiin hissiä odotellessa.. Lapset olivat tulossa hissistä pois ja ovien avautuessa olimme menossa sisälle hissiin hirveällä tohinalla. Lapset pärähtivät itkemään ja peruutimme pois tieltä. Peruuttaessamme hissiltä olikin Ponnari ilmestynyt rappukäytävään ja kyseli meiltä että mitäs me pojat oikein huliganoidaan. Eihän me mitään, kotiin vaan yritettiin mennä : ) Eivät tainneet natiaiset olla tottuneita näin komeisiin jässiköihin : )
Kun Parta tuli töistä, oli Parran mukana Sdu ja Janetski. Taas uusi yleisö painille ja muulle riekkumiselle. Välillä oli pakko ottaa nokkaunet, leikkiminen on kovaa työtä ja väsyttää näinkin energiset kaverit. Sosiaalinen lauantai vei veronsa ja yö meni tasatahtiin kuorsatessa.

Sunnuntaina teimme autoretken koirapuistoon. Meitsi on ollut tuossa puistossa kerran aiemminkin mutta Ankille paikka oli ihan uusi. Olimme puiston ainoat koirat ja saimme juosta koko nuoruutemme innolla. Koitimme myös kaivautua maan läpi Kiinaan ja täytyy kehua että melkoisen kuopan saimme aikaiseksi. Puistossa oli keppejä joka puolella, mutta aina se paras risu oli se, joka toisella oli suussa. Parta bongasi hassun nakuttavan äänen ja hetken päästä selvisi nakutuksen lähdekin. Puussa istui käpytikka, taisi haeskella sapuskaksi toukkia ja hyönteisiä. Melkoinen nokka kaverilla, koputtelusta lähti melko kova ääni eikä se mäntykään taida ihan pehmoinen puu olla.
Puiston jälkeen oli suihkun paikka, meitsi oli ihan kurainen kun painiessa jouduin alakynteen Ankin selättäessä meitsin. Joutui Ankkikin pesulle mutta selvisi pelkällä jalkojen ja mahan pesulla, meitsin saadessa kokopesun Onneksi suihkussa on ihan kivaa ja vettäkin voi juoda suoraan suihkun suuttimesta.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Rauhaisampaa eloa

Nyt alkaa näkyä hiukan rauhoittumisen merkkejä tässä kahden koiran taloudessa, uutuudenviehätys leikkikaverista hiipuu pikkutellen. Ei se silti sitä tarkoita, että koko ajan olisi rauhallista, kyllä ruokapöytä on joka päivä vinossa ja makuuhuoneen portti sai eilen kyytiä kun tungimme siitä yhtä aikaa läpi. Onneksi Parta on ihan pro tuon portin takaisin kiristämisessä, taitaa tosin samalla kiristellä hiukan hampaitaankin.. Angus on joutunut opettelemaan talon tavoille ja nopsaa poika oppi, että pantaa ei laiteta kaulaan ennen kuin on pylly maassa, eikä panta myöskään lähde pois ilman että istuu kiltisti paikallaan.
Ponnari on sellainen pilkunviilaaja : )
Ulkoilukin sujuu hiukan mallikkaammin, tosin välillä on pakko pistää painiksi ja remmit sekaisin. Minkäs nuorukaiset elämäninnolleen mahtavat?
Iltasella lähdimme taas ulos niihin aikoihin kun Parta tulee kotiin ja taaskin bonuksena tapasimme Jontun. Jontulla oli kassissa kinkkua ja sekös meitä poikia hiukan kiinnosti. Ei herunut kinkkua vaikka kuinka yritimme kiehnätä päitämme ostoskassissa. Jonttu pääsi taas kotiin melkoisen henkivartijalauman saattelemana : )
Ponnari kamerakin löytyi, se oli unohtunut työpaikalle. Jospa vaikka viikonloppuna saataisiin pari kuvaakin taas räpsittyä tänne blogiin. Toistaiseksi pitää mennä vanhoilla kuvilla. Vaikka tällä melko tarkkaan 2 kuukautta sitten räpsäistyllä otoksella:

torstai 14. huhtikuuta 2011

Onnea Nynnelillekin!

Onnea sukulaistytölle Mildredille!


Kortin tekstin pitäisi tarkoittaa Hyvää syntymäpäivää Mildred, paitsi jos fraasisivusto juksuttaa..

Nahkaluutreeniä ja komeita kuolajojoja

Tiistainakin Parta oli vielä kotona pitämässä meille hiukan kuria ja järjestystä. Välillä kun leikki menee ihan hulabalooksi, on hyvä että joku katkaisee pelin. Ei muuten mutta kun nuo huonekalut tuppaavat olemaan tiellä..
Angus makoili lattialla nahkaluuta syöden kun keksin että hei, meitsi haluaa juuri sen luun. Menin ja nappasin luun vapaasta päästä kiinni mutta Iso A ei päästänytkään irti. Niinpä hilasin Angusta pitkin kämppää koska luovuttaminen nyt vaan ei käy. Melkoinen lihaskuntotreeni, Angus täyttää kuitenkin ensi viikolla jo 10 kuukautta eikä ole siis mikään ihan pieni tirriäinen. Koska Angus ei suostunut luopumaan luusta, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi asettua Anguksen viereen syömään sitä luun toista päätä. Lattialla lojuva luu ei ollut läheskään niin herkullinen.
Keskiviikkona olikin ensimmäinen päivä, kun jäimme hetkeksi keskenämme kotiin. Ponnari hiukan jännitti että olenko minä vielä makkarissa portin takana vai olemmeko Anguksen kanssa yhteistuumin raivanneet portin pois tieltä. Hiukan jännitti myös se, että onkos jompikumpi meistä keksinyt askarrella jotain. Huoli oli turha, olimme kiltisti nukkumassa tahoillamme Ponnarin kotiutuessa. Hiukan voisi luottaa meidänkin fiksuuteen : )
Ulkoilimme pellolla josta oli lähtenyt ihan kaikki lumi jo pois, aika hienoa. Lumen alta paljastuneiden tuoksujen nuuhkimiseen hurahti melkoinen tovi mutta onneksi meillä ei ollut kiire mihinkään. Löysimme pellolta yhden kaukosäätimen, jalkapallon, tölkin ja jonkun pikkukoiran kaulapannan. Melkoinen saalis : )
Illalla lähdimme Ponnarin kanssa Partaa vastaan ja Parran mukana tuli taas bonustreffit. Jonttu tuli samalla kyydillä kotiin ja halusi tulla katsomaan vierailevaa tähteämme ja meitsiäkin siinä sivussa. Kovin läheistä tuttavuutta Jonttu ja Angus eivät tehneet, siitä pitivät huolen Anguksen kuolajojot joita Jonttu ei kaivannut takkiaan koristamaan : )

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Painivat pöntöt

Melkoista painia ovat nämä ensimmäiset päivät olleet tässä kahden koiran taloudessa. Välillä maltamme toki nukkuakin mutta muu aika menee nahkaluuta eri suuntiin kiskoen, leluja viskellen ja koiramaisesti painien. Parralla ja Ponnarilla on hiukan totuttelemista kahden pönttöpään ulkoiluttamisessa. Välillä kun innostumme pistämään leikiksi ulkona, on ulkoiluttaja sellaisessa remmien sekasotkussa että on suoranainen ihme, että siitä sotkusta selviää ilman apuja.
Parran vapaat olivatkin nyt aika pitkät ja hengailimme siis kolmen ukon voimin maanantain. Ponnarin tullessa töistä kukaan meistä ei liikuttanut eväänsäkään Ponnarin huikatessa heipat ovelta. Tuli jotain mutinaa tuosta asiasta eikä paljon selitykset rankasta riekkumisesta auttaneet…
Iltasella jätimme Ponnarin ja Anguksen kotiin ja suuntasimme Parran kanssa Minskin luo kylään. Minskilässä meitsistä ei irronnut mitään riehakasta ilakointia, lähinnä keskityin nukkumiseen : )
Kotona piti vielä hetki riehua ennen kuin menin Ponnarin kanssa makuuhuoneeseen ja yöpuulle.
Yöt ollaan nyt vietetty niin että meitsi nukkuu makkarissa niin kuin tähänkin asti ja Angus koisailee ruokapöydän alla olevassa pedissä. Ihan hyvä jako, joskus on hyvä saada nukuttuakin. Ponnari tosin ei saanut nukkua rauhassa kun meitsi halusi tyynylle ja istahti nukkuvan Ponnarin pään päälle. Jouduin alas sängystä ja Ponnari oli hiukan myrtsinä kun unet keskeytyivät. Toisen kerran herätin Ponnarin kun hyppäsin sänkyyn mutta tein pienen virhearvion laskeutumispaikkani suhteen. Lopputuloksena takatassuni osui suoraan Ponnarin silmään.. No en minä tarkoittanut enkä tähdännyt… Onneksi Ponnarille ei tule helposti mustelmia. Kuka muka uskoisi selityksen että koira pomppasi silmään?

maanantai 11. huhtikuuta 2011

No aika huippua!

Lauantaina Ponnari lähti heti aamupalan jälkeen jonnekin ja minä jäin Parran kanssa kotimieheksi. Nautiskelimme keväisestä kelistä ja herkullisesta possunkorvasta. Tosin Parta ei korvaan koskenut, muuta kuin antaessaan sellaisen minulle. Ponnarin tullessa kotiin hengailimme hetken kaikki sohvalla ja sitten lähdimme ulkoilemaan koko koplan voimin. Illemmalla kävimme pienellä ajelulla ja määränpäässä treffasin Sdun ja Annen. Nautiskelin kehuja ja rapsutuksia ennen kuin loikkasin takaisin autoon ja hurautin Ponnarin kanssa Nynnelin luo. Parta jäi istumaan iltaa tyyppien kanssa ja me kävimme kävelyllä Nynnelin kulmilla.
Sunnuntaina ajaa hurautin Ponnari ja Janetskin kanssa Bullgrin’sin päämajaan treffaamaan Satua perheineen ja koirineen. Treffasin pitkästä aikaa maanmieheni Anguksen ja me skotithan laitettiin heti painiksi. Muutaman tunnin hengailun jälkeen piti suunnistaa takaisin kotiin ja koin iloisen yllätyksen, Angus lähtikin meidän mukaan! Iso A tulee meille hetkeksi meitsin leikkikaveriksi : )
Automatka sujui nukkuen ja kun pääsimme kotiin, vieraanvaraisen isännän tavoin esittelin Angukselle paikat ja lelut. Kyllä nyt kelpaa kun on leikkikaveri : )
Ponnari hölmöläinen on jättänyt kameransa johonkin salaiseen paikkaan ja siksipä tässä on lainakuva Bullgrin'sin sivuilta Anguksesta. Kuvan on ottanut Johanna Kuru.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Voi pahka


Perjantaina hengailin Parran kanssa kotosalla kun Ponnari oli töissä. Mitäs me äijät, maata röhnötettiin soffalla ja ulkoiltiin : )
Iltapäivällä pari Parran kaveria tuli kylään katsastamaan että millainen Skotti täällä oikein asustelee. Mallikelpoisesti otin vieraat vastaan, tervehdin ja sitten painuinkin omaan punkkaani pöydän alle luuta nakertamaan. Turha sitä on vieraiden takia hötkyillä : ) Vieraat veivät Parran mukanaan ja meitsi jäi odottelemaan Ponnaria kotiin. Ponnarin suureksi yllätykseksi en loikoillutkaan sängyssä vaan nukuin häkissä huulet kuorsauksesta väpättäen.
Alkuillan ulkoilulla nautin lumen alta paljastuneen maan tuoksuista ja nuuhkin uutisia pitkään ja hartaasti. Kun lähdimme jatkamaan matkaa, nappasin koivun rungossa kiinni olleen pahkan mukaani ja kuljin ylpeänä pää pystyssä saalista kantaen. Olen pitänyt selvästi korvat auki kun Satu on kertonut pahkoista, käävistä ja niiden terveysvaikutteista : )
Illalla Ponnarin imuroidessa harjoiteltiin hiukan imurin jättämistä rauhaan, on kuulemma hankalaa imuroida kun roikun suulakkeessa kiinni ja haastan imuria leikkiin. Joka kerta kun en ollut hampaineni kiinni imurissa, sain namin. Hyvä diili, saattaa olla, että joku kaunis päivä en viitsi edes lotkauttaa korvaani koko laitteelle. Tai jotain.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Voi risut ja männynkävyt

Torstaina sain taas viettää päivän yksikseni, Parran ryökäleellä oli aamuvuoro. Reilut seitsemän tuntia kuhkailin omiani kotona ja maata pötkötin sängyssä. Aika menee ihan vauhdilla kun kaivaa onton luun sisälle piilotettuja juustonpaloja ja ottaa parit kauneusunet. Kolmen jäljistä Parta palasikin kotiin ja lähdimme heti ulos, alkoikin jo olla hiukka pissahätä. Parin tunnin päästä Ponnarikin kotiutui ja vietimmekin iltaa koko lauman voimin. Sain kuulla että parralla alkoi 5 päivän loma, jee jee! Eipä tarvitse tulevina päivinä paljoa oleskella yksin. Ponnarin kanssa harjoittelin ulkona seisomista ja jättämistä. Vieläkin ne pienet kivet, kävyt ja risut meinaavat kummasti eksyä suuhuni ja niissä kohdissa jättämistä aina harjoitellaan. Tiedän kyllä mitä minulta odotetaan kun sanotaan jätä, toinen juttu on sitten se, viitsinkö totella. Olen hiukan uppiniskainen koltiainen ja välillä annan piut paut sanomisille ja keskityn olennaiseen, kaiken mahdollisen syömiseen. Pitäisi varmaan opetella seuraavaksi jotain hyödyllistä, tassun, toisen tassun ja molempien tassujen antaminen pyynnöstä ei taida täyttää hyödyllisyyden kriteereitä :)
Ponnari halusi kuvan meitsin varjosta mutta ei se oikein onnistunut kun en malta olla kuvattavana. Varjo näyttäisi kuuluvan melko vatsakkaalle koiralle vaikka minä olen ihan laiheliini pitkäkoipi. Kuvasta tulee hiukan mieleen käpylehmä...

torstai 7. huhtikuuta 2011

Mr T ja jäykät lavat


Keskiviikkona olikin jännää kun naapuritalon Mr. T tuli kylään ja hieroi meitsiä. Olen ollut hiukan jäykkä liikkeissäni ja Mr. T irrotteli jäykkiä lapojani pitkän tovin. Välillä makasin sohvalla silmät kiinni ja nautiskelin, välillä pidin sellaista hassua matalaa yninää. Aika hienosti osasin rentoutua enkä venkoillutkaan pahasti. Yritin karata hieronnasta vain kun Parta tuli kotiin ja toi bonuksena mukanaan Jontun. Mr. T katsoi parhaaksi pitää pienen paussin lapojen irrottelussa ja pääsin tervehtimään tyyppejä. Kiltisti palasin takaisin sohvalle nautiskelemaan jalkojen rentoutuksesta ja lihasten hieronnasta. Tekipä kuulkaa hyvää! On tainnut ulkona liukastelu hiukan tehdä meitsistä jäykän jöpökän, eikä tuo kotona oleva parkettilattiakaan niin kovin pitävä ole tassujen alla. Onneksi on ammattitaitoista apua naapurissa : )
Hieronnan jälkeen yritin kovasti pussailla Jonttua mutta finnileuan pusut eivät niin kamalasti Jonttua innostaneet, ei vaikka kiipesin syliin asti niitä antamaan. Ihmeellistä :)

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Tyynyrosmo


Tiistaina otin ilon irti viimeisistä kunnollisista lumihangista ja melskasin pitkin poikin lumista peltoa. Piti nauttia varastoon ja syödä kuutio lunta, upota kainaloita myöden hankeen, lennättää lunta kuopimalla ja tunkea pää kaulaa myöden kinoksiin. Koiran elämä, se on kivaa!Tapasin kaverini Astan ulkona ja vahingossa tulin hiukan sotkeneeksi Astan turkkia. Teinipoika kun olen, niin olen saanut pari mojovaa finniä leukaani ja siinä Astan kanssa kiehnätessä finnin paholaiset aukesivat. Astalla oli päässä ja kyljessä punaisia laikkuja leikkihetken päätteeksi.. Noh, onneksi tahrat saa vedellä pois.
Meitsistä on tullut ihan röyhkeä sängynvaltaaja, siis röyhkeämpi kuin ennen. Parran tullessa nukkumaan olin nukkunut Ponnarin tyynyllä ja Ponnari oli unissaan vaan antanut tilaa. Tyynyrosmo, se on meitsi : ) Ei ihme että Ponnari pyöritteli jumissa olevia hartioitaan ja jäykkää niskaansa kun joutuu nukkumaan ties millaisessa kenossa. No, oma vika kun ei herää moisiin valtauksiin ja aja minua pois.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Herra Mc Mangusti


Maanantaina olin ensimmäistä kertaa pidempään yksin kotona. Parta lähti töihin aamulla vähän jälkeen yhdeksän ja Ponnari kotiutui neljän jäljistä. Mikäs meitsillä oli hätänä kotona ollessa, viikonlopun riehuminen väsytti vieläkin ja vietin päivän nukkuen. Sängyssä tietenkin.
Syömisen ja ulkoilun jälkeen saimmekin vieraita kun meitsin kummitäti tuli kylään. Sain taas lahjoja, tällä kertaa pehmoisen rotan. Opella on samanlainen rotta, me ollaan siis lelusamiksia : )
Tiistaina opeteltiin uutta temppua, temppu on nimeltään molemmat. Idea tuli Opelta ja tottahan sitä sitten piti treenata. Juttu sai alkunsa siitä että istun tosi usein niin kuin mangustit, pylly maassa ja molemmat etujalat ilmassa.
Ponnari liitti toimintaani sanan molemmat ja nyt osaan istua siis tassut ilmassa jos pyydetään. Ilman pyytämistäkin toki onnistuu : ) Tuo temppu ei taida aikuisena enää onnistua..
Ai niin, meitsissä alkaa näkyä kasvun merkkejä. Poskeni ovat alkaneet hiukan lerppua ja päälaelle on ilmestynyt muutama kurttu. Eipä se kai ihme ole, maanantaina tuli 23 viikkoa elämää täyteen ja ihan pian meitsi on jo puolivuotias jässikkä.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Tapahtui viikonloppuna

Kiirettä on pitänyt ja kuulumisten kertominen on jäänyt ihan retuperälle. Ei muuta kuin tuulta päin ja asiaan:
Lauantaina käväisin Lohjalla ihka ensimmäisessä näyttelyssäni. Nappasimme Ponnarin kanssa Janetskin ja Fergien kyytiimme ja ajelimme huisin sumuisessa ilmassa kohti Lohjaa. Innokkaana poikana yritin alkumatkan ajan kiivetä Fergien selkään ja välillä koko auto hytkyi kun yritys oli niin kova. Ei meitsi ainakaan mikään luovuttaja ole : )
Hiukan oli aikataulu pielessä ja saavuimme näyttelypaikalle 10 minuuttia ennen kehän alkua. No, ehdittiin kuitenkin : ) Olin aika ihmeissäni paikasta sekä ihmisten ja koirien määrästä. Meitsille ei kelvannut edes nakki kun katselin silmät suurina vilinää ja kuuntelin hälinää. Nopean palaverin jälkeen tehtiin päätös että Ponnarin on parempi mennä kehään meitsin kanssa, jos edes niin tuttuun ääneen reagoisin. Hyväksi esitystä ei voi sanoa, seisoin miten lie vinksallani ja juokseminen oli jotain koikkelehtimisen ja laukan väliltä. Eipä siis ihme että Rommel oli meistä urosvauvoista parempi. Arvostelussa lukee näin:

Puppy Cup 2.4.2011 Lohja
Tuomari Hilkka Salohalla

Ikäisekseen hyvin kehittynyt, tällä hetkellä hieman löysän vaikutelman antava riittävän vahvaluustoinen uros.
Oikeat kallon ja kuonon mittasuhteet. Hyvä maski, silmät ja korvat. Riittävät kulmaukset edessä ja takana. Hyvät käpälät. Vielä kovin nokinen väri. Liikkuu kovin kapeasti ja ajoittain epäpuhtaasti takaa. Ystävällinen luonne.
Olin siis luokkani 2 ja laatuarvosteluksi tuli Erittäin Hyvä. Tästä on hyvä aloittaa.

Kotiin päästyämme pistimme Fergien kanssa painiksi ja 3 tunnin riekkumisen jälkeen iski totaalinen väsymys. Otimme muutaman tunnin tirsat ja sitten lähdimmekin hakemaan Partaa töistä.
Illalla piti vielä hiukan vetää yhtä nahkaluuta kahteen eri suuntaa ja koittaa joskos luu antaisi myöden. Olimme kuin vanhasta Sidoste-sukka mainoksesta, tosin meistä kumpikaan ei ole terrieri : )

Yö sujui rauhallisesti ja Fergiekin sai nukkua. Meitsi oli normaalisti makuuhuoneessa portin takana ja Fergie koisi ruokapöydän alla olevassa sängyssä. Aamupalan ja –lenkin jälkeen olikin taas hyvä hetki pienelle riehumiselle. Jossain kohtaa aamua Ponnari ihmetteli että miksi Fergie kripsuttaa ees taas olohuoneessa ja on kovin rauhaton. Syy selvisi kun Ponnari huomasi että meitsi oli jumissa sohvan ja seinän välissä. Olin mennyt sohvan taa ja sain kierrettyä melkein koko höskän mutta sitten tuli vastaan patteri. En päässyt enää jatkamaan matkaa eikä peruutuskaan onnistunut, siinä sitä sitten oltiin. Onneksi Fergie on fiksu likka ja haki apua!
Fergien lähdettyä kotiin meitsi kaatui nukkumaan ja nukkui koko illan. Olipa kivaa kun Fergie Hattarainen oli kylässä!

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Ei siitä takkia tullut..


Torstaina pysyttelin kiltisti portin takana siihen asti että Ponnari tuli kotiin. Hyvä pitää tyyppejä hiukan jännityksessä sen suhteen, että mistä meitsin milloinkin löytää : )
Ulkoilut hoidettiin kauniissa auringonpaisteessa ja Ponnari yritti ottaa meitsistä valokuvia kun oli niin valoisaa. Tähän väliin sopii mainiosti lainaus sadusta nimeltään Hiiri kissalle räätälinä: No ei siitä takkia tullut. Valoa oli joo mutta malli ei ollut oikein yhteistyökykyinen ja kaikissa kuvissa näkyy jotenkin oudosti kenottava tai muuten vimpulallaan oleva Mustanaamio. Lumen alta paljastuneet tuoksut olivat niin paljon mielenkiintoisempia kuin nätisti seisoskelu ja muu patsastelu.
Seisomista harjoiteltiin sisällä, tällä kertaa näyttelypannan ja -hihnan kanssa. Maltoin olla muutaman kerran paikallani Ponnarin asetellessa takajalkojani paremmin mutta en minä mikään mestariseisoja kyllä ole.
Jouduin eilen ihan vahingossa suihkuunkin. Ponnari oli suihkussa ja meitsillä oli tylsää, niinpä tungin kylppäriin tutkimusretkelle ja tassuttelin suoraan suihkuun. Ponnari vaihtoi oman shampoonsa meitsin shampooseen ja nyt tuoksun aika herkulliselta! Luulisi tyttöjen tykkäävän : )
Ihan vaan senhän tähden minä itseni sinne suihkuun tungin kun kuulin, että Fergie hattarapää tulee samalla kyydillä näyttelyyn ja jää kuulemma vielä yökyläänkin. Pitäähän sitä hiukan freesata itseään kun tulee tyttö kylään : )