Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Kaksin kotona, osa 1

Ankki järsii rottaa ihan antaumuksella

Maanantaina oli poikkeuksellinen päivä. Parta meni töihin vaikka on yleensä aina vapaalla maanantaisin. Jäimme siis Ankin kanssa keskenämme kotimiehiksi ja se taisi hiukan jännittää Partaa sekä Ponnaria. Noh, mitäs pahaa kaksi keskenkasvuista bullmastiffia muka voisi saada aikaan? Oikea vastaus on paljonkin, mutta mepä otimme rennosti emmekä melskanneet. Tyyppien tullessa kotiin meitsi nukkui sängyssä pää Parran tyynyllä ja Ankki veti sikeällä sohvalla. Käyttäytyäkin osataan kunhan tahdotaan : )
Saimme molemmat kipallisen ruokaa ja sitten suuntasimmekin ulos hiukan haistelemaan kevättä. Leskenlehtiä näkyy vaikka kuinka paljon ja ruohotupsujakin on alkanut ilmestyä maahan. Ei mene kauaa siihen, että joka paikassa on vihreää. Puihinkin on jo ilmestynyt silmuja, on se aurinko ihmeellinen!
Löysimme parvekkeelta Unton dinosauruksen ja iltasella höykytimme dinoa yhteistuumin. Kestävä kaveri kun on vieläkin ihan ehjä, emme kuitenkaan ole maailman rauhallisimpia leikkijöitä. Meitsi on opettanut Ankille hiukan pahoja tapoja, nyt meitä on kaksi pölvänää, jotka noukkivat jokaisen kävyn, risun ja kiven suuhunsa. Siinä sitä on hihnan toisella päällä kurissa pitämistä kun meitä molempia saa käskeä jättämään. Kuljemme myös monesti samasta kepistä kiinni pitäen ja Ponnarin mielestä se on hupaisa näky. Toinen meistä bongaa hyvän kräkin ja nappaa sen suuhunsa, sitten toinen tulee osingoille ja siinä sitä mennään, samaa keppiä suussa pidellen : )

Ei kommentteja: