Sulaa maata näkyvissä!

Aurinko on tehnyt töitä ihan urakalla ja meillä alkaa olla sulaa maata näkyvissä paikka paikoin. Yhdessä paikassa meidän reitillä menee ilmeisesti joku lämpöputki koska siinä kohdassa näkyy viime vuotuista heinää ja maa on ihan sula.
Kevät on saanut Masan ihan sekaisin tytöistä ja kaveri menee välillä ihan hyrränä ulkona kun vastaan tulee tyttöjä. Ei ole kuulo eikä näkö siinä kohtaa päällä, ainoastaan neliveto tytön luo on aktivoituna. Kun tyttöjä ei pääsekään tervehtimään, alkaa ihmeellinen ininä sekä vinkuna ja poskiin ilmestyy järjettömät kuolajojot. Meitsillä ei ole lainkaan niin suurta kiinnostusta tyttöihin, ainakaan vielä. Saa kuulemma jäädä kehittymättäkin moiset vietit :)
Ponnari testasi ulkona sitä opettelussa olevaa käsimerkkiä mutta ei se ihan vielä toimi kun mukana on häiriötekijöitä. Keskittyminen herpaantui ja unohdin mitä piti tehdä tai olla tekemättä. Harjoittelu jatkukoon sisätiloissa siis vielä hetken.
Meitsillä ja Masalla on ollut ihan onnen päivät kun ponnarilla oli normaalisti viikonloppu vapaa ja Parran vapaapäiviksi osuivat maanantai sekä tiistai. Ihan luksusta tällainen 4 päivän viikonloppu. Parta ja Ponnari väittivät että moinen kelpaisi heillekin ihan joka viikko…
Tihulainen ei ole muuttanut sisältäni mihinkään ja haluaisinkin niin kovasti koko ajan järsiä jotain. Keittiöpyyhettä, muovipulloa, ihan mitä vaan! Mistä lienee tuo järsijä minuun muuttanut, saisi kuulemma lähteä takaisin kotiinsa :)

Maaliskuu tuli niin että hujahti

Kyllä se kevät sieltä keikkuen tulevi ihan niin kuin vanha sananlasku sanoo. Tiistaina oli hirmuinen lumimyräkkä, keskiviikkona paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Torstaina oli ihan kamala sumu ja ulkoillessa näkyvyys ei ollut kovin montaa metriä. Ailahtelevaista on mutta väliäkös tuon, pääasia että lumet sulavat.
Ponnari on alkanut opettaa meitsille uutta käsimerkkiä. Käsimerkki antaa luvan mennä paikallaolon jälkeen ja samaisella merkillä heltiää myös lupa syödä kipossa oleva ruoka. Alussahan tässä ollaan mutta edistystä on tapahtunut. Esimerkiksi kun tullaan ulkoa sisälle niin Ponnari ottaa meitsiltä pannan kaulasta hississä ja komentaa istumaan. Kun hissi tulee meidän kerrokseen, Ponnari sanoo paikka ja näyttää käsimerkkiä joka sitä paikkaa tarkoittaa. Kun ovet ovat auki ja Ponnari ulkona hissistä, saan luvan lähteä ja sitä tarkoittava käsimerkki vilahtaa. Harjoittelu on ollut vielä häiriötöntä ja sellaisena pysyykin vielä hetken. Ettei harpata liian suuria askelia kerralla :)
Meitsi jatkaa tihutöitään ja tällä viikolla Ponnari on useamman kerran saanut kaivaa talvitöppösensä meitsin sängystä ja hampaisiini joutui myös Parran selänraaputuskeppi jonka pöllin Parran työpöydältä. Lienee turha mainita että keppi meni käyttökelvottomaksi kun pistin sitä uuteen kuosiin.

Härkki Mc Härksön

Maanantaina aurinko paistaa helotti niin että pikkuhiljaa taidetaan olla menossa kevättä kohti. Sopii mainiosti, lumen alta paljastuu taas uusia viestejä luettavaksi. Eikä se paljas maakaan tunnu yhtään hassummalta tassujen alla, nurmikosta nyt puhumattakaan. No, ehkä noita asioita ei ihan vielä tarvitse fundeerata kun sitä lunta kuitenkin on vielä reippaanlaisesti maassa.
Ponnarin talvikengissä on jotain outoa vetovoimaa enkä oikein voi pitää hampaitani erossa noista töppösistä. Ponnarin tultua eilen kotiin hain toisen talvitöppösen seurakseni sänkyyn heti kun Ponnari käänsi selkänsä. Onneksi töppöset eivät edelleenkään kärsineet vahingoista, mitä nyt karvareunus oli hiukan kuolassa.
Ulkoilimme taas koko lauman voimin ja meitsi teki kaikkensa saadakseen Masan riekkumaan. Härkki Mc Härksön ei ole turhaan meitsin lempinimi, olen sen totisesti ansainnut :) Puskin Masaa päällä, otin loikkia, näykin kaulanahasta ja kutsuin kaveria leikkiin pylly pystyssä mutta kovasta yrityksestä huolimatta härkkimiseni ei saanut aikaan toivottua tulosta eikä Masa alkanut pomppimaan kenguruloikkia. Syy lienee tosin hihnoja pidelleissä käsissä, Parta ja Ponnari torppasivat kaiken riekkumisen alkuunsa. Ilonpilaajat!

Viimeinen pari kaapista ulos!

Ponnari taisi vähän liian aikaisin iloita siitä että edes toinen tämän huushollin ruttunaamoista syö mukisematta mitä vaan. Meitsi meinaan pisti stopin nappuloiden syömiselle nyt. Tai oikeasti se tapahtui perjantaina. Katsoin nenä nyrpälläni nappuloita sisältävää ruokakippoa ja läksin pois. Miksi ihmeessä meitsin pitäisi vedellä napaansa kuivia nappuloita kun Masan ruoka tuoksuu niin paljon houkuttelevammalta? Suostuin syömään ruokani päivällä kun uudelleentarjoiltuun annokseen oli lisätty hiukan Masan lohta. Nam ja slurps! Liekö johtunut tuosta tuoreesta ruuasta vai mistä mutta sunnuntain olinkin paastolla. Yöllä meitsille kävi isohko vahinko ja aamulla Ponnarin noustessa ylös eteisen lattialla oli aika lammikko sitä pahemman hajuista tuotosta ja koska vatsatauti iski melkoisella rytinällä, myös seinä oli saanut osumia. Ei kuulemma paras tapa herätä uuteen aamuun.
Lauantaina ponnarin pestessä kuolajälkiä seinistä olimme taas Masan kanssa apujoukkoina. Masa varasti pesurättiä, meitsi pesuainepulloa. Jossain kohtaa kyllästyin tuohon leikkiin ja menin eteiseen kuhkaamaan omiani. Ponnarin tullessa hetken päästä eteiseen sieltä löytyi pieni kenkänäyttely kun olin ehtinyt raahaamaan Ponnarin talvikenkiä ja kumisaappaat näytille. Kumppareista esille pääsi molempien jalkojen saapas, muista talvitöppösistä toin esille vain toisen jalan kappaleen. Ajattelin auttaa kun kenkäkaapin pohja kaipasi selvästi höyrypesurin käsittelyä heti seinien jälkeen.

Sunnuntaina kiristyi pakkanen sen verran että lumihankiin ei enää uponnut, jee! Paljon mukavampaa etsiä hyviä vessapaikkoja kun jalat eivät uppoa. Ulkoilureitin varrella on yksi lumipaakku johon joku herkullinen tyttö on jättänyt sellaisen viestin että sukat pois. Olemme molemmat ruttupäät ihan hurmoksessa haistellessamme tuota viestiä ja lumisateen jäljiltä piti oikein kuopia suurimmat lumet pois tekstin päältä. Näyttää kuulemma hiukan hölmöltä kun jähmetymme paikoillemme emmekä lähtisi tuosta paikasta mihinkään. No kuka sitä hyvää lukemista malttaisi lopettaa?

Maailmankirjat sekaisin!

Ihmeiden aika ei ole ohi, Masa suostui syömään vihanneksia. Masallahan ei ole mitään suurta hinkua syömiseen vaan tyyppi voi hyvinkin paastota muutaman päivän jos ei vaan satu hotsittamaan tuo syömispuoli. Masaa on taas vaihteeksi alettu ruokkia tuoreruualla välissä olleen pitkän kuivaruokakauden jälkeen, viimeksi tuoreen ruuan syöminen loppui kun meitsi söi nappuloita ja Masakaan ei sitten suostunut syömään muuta. Masalle maistuu hyvin raaka lohi, jauheliha, jauhettu maha ja maksa- sekä makaronilaatikko, tosin niin että saman päivän aikana ei tarvitse syödä kahta kertaa samaa sapuskaa :) Vihannekset ovat kompastuskivi sillä heti kun ruokakupille on edes vilautettu vihanneksia, Masa haistaa kuppia, nyrpistää nenäänsä ja lähtee pois. Ihan joka kerta.
Eilen Ponnari teki pienen satsin sosetta savoijinkaalista, kiinankaalista, lehtisalaateista, pätkästä kurkkua ja muutamasta banaanista. Masa tuoksutti ilmaa pää kenossa ja iltaruuan joukkoon Ponnari sitten tuota sosetta taas kokeeksi sotki ja TA-DAA: Tyyppihän söi kipponsa tyhjäksi! Sosetta oli ehkä puoli desiä ja lohta reilu puoli kiloa mutta onhan tuo jo lupaavaa. Taisi olla banaania sen verran soseessa ettei muut vihannekset haisseet :) Meitsi ei tuollaista kronklausta ymmärrä alkuunkaan vaan hotkin kaiken mitä kippoon laitetaan ja ihan mukisematta. Enemmänkin söisin mutta kun ei siihen kippoon ilmesty määräänsä enempää apetta :(

Graffititaiteilija Kilmisteri

Ponnari löysi lattiasta meitsin ihka ekan graffitin. Graffiti on tietystikin tehty sillä sinisellä spriiliukoisella tussilla jonka söin taiteilun päätteeksi tuhannen päreiksi. Taiteilu pysyi pitkään piilossa, sillä en tehnyt sitä mihinkään kovin näkyvälle paikalle vaan ruokapöydän alla olevien sänkyjen alle. Ovelaa, vaikka itse sanonkin :) Imuroidessakin Ponnarilta on jäänyt teos huomaamatta, laiskimus on vaan nostellut sänkyjä ja imuroinut alta.. Noh, ekaksi tekeleeksi taiteilu on ihan ookoo, tosin visioni oli paljon hienompi. Tällaista yritin saada aikaan:



Mutta tällainen siitä sitten tuli:



No, kaipa harjoitus tekee mestarin tässäkin jutussa :)

Sylimyyrät

Tiistaina olikin harvinainen päivä, olimme Masan kanssa kaksin kotona 7 tuntia. Ponnarilla venähti töissä pitkäksi ja tyyppi kotiutui vasta illalla samaa matkaa Parran kanssa. Parran ja Ponnarin kotiutuessa lähdimme heti iltalenkille haistelemaan taas tyttöjen uusia viestejä ja tietysti kohteliaina myös vastaamaan niihin. Kotiin päästyämme meitsi singahti heti ruokakupin eteen istumaan, ruokinta-ajat ovat meitsillä hyvin tiedossa. Ponnari oli puuhissaan jotenkin hidas ja varmuudeksi sitä ruokakuppia piti hiukan kolistella, ettei vaan tärkein iltapuhde pääse unohtumaan. Ruuan jälkeen oli hyvä kömpiä sohvalle, painaa pää Ponnarin syliin ja nautiskella. Masallekin iski halipula ja kaveri loikkasi Parran ja Ponnarin väliin, ovela jätkä halusi voita leivän molemmille puolille :) Vaihdoimme välillä paikkoja Masan kanssa ja jossain kohtaa halipula oli niin paha, että jouduin kiipeämään kunnolla Parran syliin. Pieni sylikoira. Hiukan siinä piti taas inuakin kun jostain ulkoa kantautui tyttöjen huumaava tuoksu. Olisimme Masan kanssa viihtyneet sylimyyrinä ties kuinka pitkään mutta tyypit väittivät että nukkumaankin pitää mennä joten sohvalta oli noustava ja köpöteltävä sänkyyn unille. Mutta on se nukkuminenkin vaan kivaa!