Perjantaina aloitimme päivän pitkällä nuuskuttelulenkillä. Laitoimme painiksi jo ulkona ja hetken päästä olikin jo pakko asettua nurmikolle lepäämään ja järsimään samaa keppiä. Mikäs siinä nurtsilla maatessa kun mihinkään ei ollut kiire ja aurinkokin pilkisteli pilvien lomasta. Järsimme sulassa sovussa saman kepin eri päitä ja muutama ohikulkija katseli meitä hymyssä suin. Meitä ei katselijat häirinneet, osasimme keskittyä olennaiseen : )
Päivällä pakkauduimme autoon ja ajaa huristimme ensin hakemaan Minskin kyytiin. Minskilästä poikkesimme tervehtimään Nynneliä ja siitä jatkoimme matkaa Nakkilaan. Angus oli Nakkilassa kuin kotonaan ja meitsi opasti Aalle missä on parhaat kerjäämispaikat. Kun ihmiset söivät, me pojat majoittauduimme pöydän alle, valmiina siivoamaan mahdolliset pöydältä tippuvat ruuat parempiin suihin. Harmiksemme saimme huomata, ettei ruokaa tippunut mutta onneksi Nakkilan Emäntään voi aina luottaa herkkujen suhteen. Sanotaanko vaikka että emme jääneet osattomiksi : )
Ruuan jälkeen Minski ja Ponnari lähtivät kiikuttamaan meitä poikia ulos ja kävelimme Nakkilan kulmilla olevaan koirapuistoon. Saimme leikkiä ihan kaksistamme ja pistimmekin hiekan pölisemään. Kulkiessamme yhden soittoruokalan ohi kuului sisältä livebändin rokahtavaa soittoa ja meitsihän parkkeerasi peffansa maahan eikä olisi millään halunnut jatkaa matkaa. Rokkikukko on rokkikukko : ) Eipä sillä, onhan Anguskin rokkari. Esikuva on selkeästi AC/DC:n kitaristi Angus Young. Että sellaista rokkariporukkaa me ollaan : )
Nakkilasta kotiin lähdettäessä kävimme vielä toistamiseen koirapuistossa, nyt saimme juoksukaveriksi sileäkarvaisen noutajan Akun joka oli 5-vuotias herrasmies. Seurailimme Akua pitkin puistoa ja painimme keskenämme. Jaksoimme hädin tuskin hypätä autoon ja pian koiraosastolta kuuluikin tasainen kuorsaus. Illallakin uni maistui hyvin, koirapuisto vei rokkareista kaikki mehut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti