Perjantaina hengailin Parran kanssa kotosalla kun Ponnari oli töissä. Mitäs me äijät, maata röhnötettiin soffalla ja ulkoiltiin : )
Iltapäivällä pari Parran kaveria tuli kylään katsastamaan että millainen Skotti täällä oikein asustelee. Mallikelpoisesti otin vieraat vastaan, tervehdin ja sitten painuinkin omaan punkkaani pöydän alle luuta nakertamaan. Turha sitä on vieraiden takia hötkyillä : ) Vieraat veivät Parran mukanaan ja meitsi jäi odottelemaan Ponnaria kotiin. Ponnarin suureksi yllätykseksi en loikoillutkaan sängyssä vaan nukuin häkissä huulet kuorsauksesta väpättäen.
Alkuillan ulkoilulla nautin lumen alta paljastuneen maan tuoksuista ja nuuhkin uutisia pitkään ja hartaasti. Kun lähdimme jatkamaan matkaa, nappasin koivun rungossa kiinni olleen pahkan mukaani ja kuljin ylpeänä pää pystyssä saalista kantaen. Olen pitänyt selvästi korvat auki kun Satu on kertonut pahkoista, käävistä ja niiden terveysvaikutteista : )
Illalla Ponnarin imuroidessa harjoiteltiin hiukan imurin jättämistä rauhaan, on kuulemma hankalaa imuroida kun roikun suulakkeessa kiinni ja haastan imuria leikkiin. Joka kerta kun en ollut hampaineni kiinni imurissa, sain namin. Hyvä diili, saattaa olla, että joku kaunis päivä en viitsi edes lotkauttaa korvaani koko laitteelle. Tai jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti