Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Viikonlopussa on liian vähän päiviä

Lauantaina meitsillä ja Anguksella oli vieraita. Ensiksi Parta ja Ponnari lähtivät aamusella jonnekin ja jättivät meidät ihan kaksistaan. Hetkisen kuluttua meitä tuli hiukan vahtimaan ja ulkoiluttamaan Minski. Montaa hetkeä emme ehtineet keskenämme olla, ei taida tyypit vielä luottaa siihen että osaisimme olla nätisti.. Näytimme Minskille miten painitaan ja menimme kuin tuulispäät leluja jahdaten ja samoista luista nahistellen. Ulkona käyttäydyimme ihan nätisti, mitä nyt saimme naapurissa kyläilleen lapset itkemään.. Naapurissa oli tosiaan lapsenlapset kylässä ja törmäsimme pienokaisiin hissiä odotellessa.. Lapset olivat tulossa hissistä pois ja ovien avautuessa olimme menossa sisälle hissiin hirveällä tohinalla. Lapset pärähtivät itkemään ja peruutimme pois tieltä. Peruuttaessamme hissiltä olikin Ponnari ilmestynyt rappukäytävään ja kyseli meiltä että mitäs me pojat oikein huliganoidaan. Eihän me mitään, kotiin vaan yritettiin mennä : ) Eivät tainneet natiaiset olla tottuneita näin komeisiin jässiköihin : )
Kun Parta tuli töistä, oli Parran mukana Sdu ja Janetski. Taas uusi yleisö painille ja muulle riekkumiselle. Välillä oli pakko ottaa nokkaunet, leikkiminen on kovaa työtä ja väsyttää näinkin energiset kaverit. Sosiaalinen lauantai vei veronsa ja yö meni tasatahtiin kuorsatessa.

Sunnuntaina teimme autoretken koirapuistoon. Meitsi on ollut tuossa puistossa kerran aiemminkin mutta Ankille paikka oli ihan uusi. Olimme puiston ainoat koirat ja saimme juosta koko nuoruutemme innolla. Koitimme myös kaivautua maan läpi Kiinaan ja täytyy kehua että melkoisen kuopan saimme aikaiseksi. Puistossa oli keppejä joka puolella, mutta aina se paras risu oli se, joka toisella oli suussa. Parta bongasi hassun nakuttavan äänen ja hetken päästä selvisi nakutuksen lähdekin. Puussa istui käpytikka, taisi haeskella sapuskaksi toukkia ja hyönteisiä. Melkoinen nokka kaverilla, koputtelusta lähti melko kova ääni eikä se mäntykään taida ihan pehmoinen puu olla.
Puiston jälkeen oli suihkun paikka, meitsi oli ihan kurainen kun painiessa jouduin alakynteen Ankin selättäessä meitsin. Joutui Ankkikin pesulle mutta selvisi pelkällä jalkojen ja mahan pesulla, meitsin saadessa kokopesun Onneksi suihkussa on ihan kivaa ja vettäkin voi juoda suoraan suihkun suuttimesta.

2 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

Ihanaa että pojat tulevat noin loistavasti toimeen keskenään :)
muistan kun titon kaverina oli dobberi uros nuorempana... ne pääsi kans painimaan ja juoksemaan koirapuistoon... kunnes joskus 10 kk iässä tuli erimielisyyttä pariinkin otteeseen, katsottiin sitten parhaksi lopettaa yhteispuistoilut vapaana :)

Unknown kirjoitti...

Hulivilit tulevat kyllä hyvin juttuun, taitavat muistaa toisensa jo Skotlannista :)