Tiistainakin Parta oli vielä kotona pitämässä meille hiukan kuria ja järjestystä. Välillä kun leikki menee ihan hulabalooksi, on hyvä että joku katkaisee pelin. Ei muuten mutta kun nuo huonekalut tuppaavat olemaan tiellä..
Angus makoili lattialla nahkaluuta syöden kun keksin että hei, meitsi haluaa juuri sen luun. Menin ja nappasin luun vapaasta päästä kiinni mutta Iso A ei päästänytkään irti. Niinpä hilasin Angusta pitkin kämppää koska luovuttaminen nyt vaan ei käy. Melkoinen lihaskuntotreeni, Angus täyttää kuitenkin ensi viikolla jo 10 kuukautta eikä ole siis mikään ihan pieni tirriäinen. Koska Angus ei suostunut luopumaan luusta, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi asettua Anguksen viereen syömään sitä luun toista päätä. Lattialla lojuva luu ei ollut läheskään niin herkullinen.
Keskiviikkona olikin ensimmäinen päivä, kun jäimme hetkeksi keskenämme kotiin. Ponnari hiukan jännitti että olenko minä vielä makkarissa portin takana vai olemmeko Anguksen kanssa yhteistuumin raivanneet portin pois tieltä. Hiukan jännitti myös se, että onkos jompikumpi meistä keksinyt askarrella jotain. Huoli oli turha, olimme kiltisti nukkumassa tahoillamme Ponnarin kotiutuessa. Hiukan voisi luottaa meidänkin fiksuuteen : )
Ulkoilimme pellolla josta oli lähtenyt ihan kaikki lumi jo pois, aika hienoa. Lumen alta paljastuneiden tuoksujen nuuhkimiseen hurahti melkoinen tovi mutta onneksi meillä ei ollut kiire mihinkään. Löysimme pellolta yhden kaukosäätimen, jalkapallon, tölkin ja jonkun pikkukoiran kaulapannan. Melkoinen saalis : )
Illalla lähdimme Ponnarin kanssa Partaa vastaan ja Parran mukana tuli taas bonustreffit. Jonttu tuli samalla kyydillä kotiin ja halusi tulla katsomaan vierailevaa tähteämme ja meitsiäkin siinä sivussa. Kovin läheistä tuttavuutta Jonttu ja Angus eivät tehneet, siitä pitivät huolen Anguksen kuolajojot joita Jonttu ei kaivannut takkiaan koristamaan : )
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti