Melkoista painia ovat nämä ensimmäiset päivät olleet tässä kahden koiran taloudessa. Välillä maltamme toki nukkuakin mutta muu aika menee nahkaluuta eri suuntiin kiskoen, leluja viskellen ja koiramaisesti painien. Parralla ja Ponnarilla on hiukan totuttelemista kahden pönttöpään ulkoiluttamisessa. Välillä kun innostumme pistämään leikiksi ulkona, on ulkoiluttaja sellaisessa remmien sekasotkussa että on suoranainen ihme, että siitä sotkusta selviää ilman apuja.
Parran vapaat olivatkin nyt aika pitkät ja hengailimme siis kolmen ukon voimin maanantain. Ponnarin tullessa töistä kukaan meistä ei liikuttanut eväänsäkään Ponnarin huikatessa heipat ovelta. Tuli jotain mutinaa tuosta asiasta eikä paljon selitykset rankasta riekkumisesta auttaneet…
Iltasella jätimme Ponnarin ja Anguksen kotiin ja suuntasimme Parran kanssa Minskin luo kylään. Minskilässä meitsistä ei irronnut mitään riehakasta ilakointia, lähinnä keskityin nukkumiseen : )
Kotona piti vielä hetki riehua ennen kuin menin Ponnarin kanssa makuuhuoneeseen ja yöpuulle.
Yöt ollaan nyt vietetty niin että meitsi nukkuu makkarissa niin kuin tähänkin asti ja Angus koisailee ruokapöydän alla olevassa pedissä. Ihan hyvä jako, joskus on hyvä saada nukuttuakin. Ponnari tosin ei saanut nukkua rauhassa kun meitsi halusi tyynylle ja istahti nukkuvan Ponnarin pään päälle. Jouduin alas sängystä ja Ponnari oli hiukan myrtsinä kun unet keskeytyivät. Toisen kerran herätin Ponnarin kun hyppäsin sänkyyn mutta tein pienen virhearvion laskeutumispaikkani suhteen. Lopputuloksena takatassuni osui suoraan Ponnarin silmään.. No en minä tarkoittanut enkä tähdännyt… Onneksi Ponnarille ei tule helposti mustelmia. Kuka muka uskoisi selityksen että koira pomppasi silmään?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti