Voi risut ja männynkävyt

Torstaina sain taas viettää päivän yksikseni, Parran ryökäleellä oli aamuvuoro. Reilut seitsemän tuntia kuhkailin omiani kotona ja maata pötkötin sängyssä. Aika menee ihan vauhdilla kun kaivaa onton luun sisälle piilotettuja juustonpaloja ja ottaa parit kauneusunet. Kolmen jäljistä Parta palasikin kotiin ja lähdimme heti ulos, alkoikin jo olla hiukka pissahätä. Parin tunnin päästä Ponnarikin kotiutui ja vietimmekin iltaa koko lauman voimin. Sain kuulla että parralla alkoi 5 päivän loma, jee jee! Eipä tarvitse tulevina päivinä paljoa oleskella yksin. Ponnarin kanssa harjoittelin ulkona seisomista ja jättämistä. Vieläkin ne pienet kivet, kävyt ja risut meinaavat kummasti eksyä suuhuni ja niissä kohdissa jättämistä aina harjoitellaan. Tiedän kyllä mitä minulta odotetaan kun sanotaan jätä, toinen juttu on sitten se, viitsinkö totella. Olen hiukan uppiniskainen koltiainen ja välillä annan piut paut sanomisille ja keskityn olennaiseen, kaiken mahdollisen syömiseen. Pitäisi varmaan opetella seuraavaksi jotain hyödyllistä, tassun, toisen tassun ja molempien tassujen antaminen pyynnöstä ei taida täyttää hyödyllisyyden kriteereitä :)
Ponnari halusi kuvan meitsin varjosta mutta ei se oikein onnistunut kun en malta olla kuvattavana. Varjo näyttäisi kuuluvan melko vatsakkaalle koiralle vaikka minä olen ihan laiheliini pitkäkoipi. Kuvasta tulee hiukan mieleen käpylehmä...