Uups mikä moka

Saimi sisarustensa kanssa täytti eilen vuosia ja me pöntöt unohdettiin. Onnea muutaman tunnin myöhässä.

Punk punk punkki

Niin juuri, meitsin leukaperissä oli sunnuntaina punkinrötkäle. Koko kesän säästyin noilta ryökäleiltä ja nyt kun syksy alkoi, meitsi rupesi punkkikuljetukseksi. Ilmeisesti punkki ei kauaa ollut tässä noutopöydässä vielä ruokaillut, kaveri oli meinaan ihan littana vielä. Tulipa testattua punnkipihditkin, tämä ensimmäinen punkki saa kyllä mieluusti jäädä viimeiseksi. Ponnaria kutitti koko loppuillan, raukka kuvitteli punkin käppäilemässä milloin päässä, milloin pitkin kättä. Ei taida punkkipartio sopia meidän ötökkäkammoiselle :)
Lellivauva kun olen, sain Nynneliltä perjantaina uuden lelun. Lelu on kettu ja ketun sisällä on mukavasti melua pitävä tyhjä muovipullo. Meitsillä oli aiemminkin Nynnelin ostamana samnlainen pullolelu, olisikos se ollut hamsteri, mutta lelu hajosi kovassa käytössä. Kettu on vielä hengissä ja odotankin että Ponnari vaihtaisi sisäpullon uuteen, alkuperäinen ei enää paljoa pauku :)

Mepä ei nyt lähdetä erkkariin

Täällä tapahtui niin pysäyttävä juttu lähipiirissä että puramme pakatut näyttelykamppeet ja jäämme kotiin.
Tsemppiä osallistujille huomiseen erkkariin.

Citykettu

Ei, meitsi ei ole citykettu vaikka kuvassa olenkin hiukan keppostelevan kettumaisen näköinen pakkaus.
Stupid eh? Yeah I'm stupid, stupid like a fox... Lainaus suoraan Homer Simpsonilta, meidän lauman idolilta :)
Torstaina pääsin ajelulle Ponnarin kanssa. En tiennyt yhtään, mihin olimme menossa ja talo, jonka eteen pysähdyimme, oli ihan vieraan näköinen. Onneksi pihalla oli sentään tutun näköinen tyyppi, Nynneli. En ole käynyt Nynnelin uudessa kodissa, siksi paikka aiheutti ihmetystä. Kävimme kävelyllä ihan uusilla kulmilla ja merkkaamista oli kuulkaa paljon. Käväisimme myös Nynnelin lähellä olevassa koirapuistossa ja juosta leikin pitkän tovin erään spanielineitosen kanssa. Spanielilla oli laumakaverina terrierin ja perhoskoiran risteytys ja pikkuinen oli hiukan ujo. Halu leikkiä oli kova mutta kun kova meno hiukan pelotti..
Koirapuiston jälkeen istuskelimme Nynnelin lähipuistossa ja arvatkaapas mikä liittyi seuraamme? No kettu. Ihan huisia, kettu katseli ja tarkkaili meitä noin kymmenen metrin etäisyydeltä pitkän tovin. Kettu hiukan kiinnosti meitsiäkin mutta kiltisti pysyin aloillani kun Ponnari sanoi napakasti EI! Niin ja mainittakoon nyt että Nynnelin koti on ehkä 5 kilometrin etäisyydellä Turun keskustasta, ei siis ihan maaseudulla. melkoinen citykettu.
Nynnelin luota huristelimme hakemaan Parran töistä ja sainkin annoksen iltaelämästä kun käppäilimme keskustan katuja. Kotona ei tarvinnut unta kesyttää, spanielityttö vei meitsistä kaiken virran.

Paserul Open kans

Otsikko on Turkua ja tarkoittaa että jee, olin kävelytreffeillä Open kanssa.
Keskiviikkona treffattiin siis Ope ja käytiin kävelyllä meren rannassa asti. Lehmät olivat jo jättäneet laitumensa joten en päässyt tuijotuskilpailemaan ammujen kanssa. Loikin kuin varsa keväällä juttujen yli, suurin osa loikista tapahtui jänöjussien tyyliin kaikki jalat kerralla ilmaan :)Voi pojat että oli hyvä kävely, ilma oli nätti ja tuoksui syksyltä plus maasto oli vaihtelevaa ja täynnä tuoksuja. Uskaltauduin kastelemaan varpaani mereen, ihan pikkiriikkisen vaan mutta kuitenkin. Olin aika rapatassu kun rannassa oli mutapohja, metsästä tassuihin tarttui kaikkia juttuja ja hiekkatieltä otin varoiksi vielä hiekkaa varpaiden väliin. Melkoista kuravelliä Ponnari pesi tassuistani kotiin päästyämme...

Yrittänyttä ei laiteta

Vanha sanonta on hiukan vailinainen, siinä ei kerrota mihin sitä yrittänyttä ei laiteta. Ulkoruokintaan? Jäähylle? Koriste-esineeksi takan reunalle? No joo.
Ponnari heräsi yöllä ja kävi vessassa. Takaisin sänkyyn kömpiessään Ponnari löysi keskeltä sänkyä meitsin, peitot pesäksi myllänneen, kerälle käpertyneen koiruuden. Kuiskaten sanottu hus sai meitsin hyppäämään alas mutta röyhkeä temppuni sai unet tehokkaasti karistettua Ponnarin silmistä. Olen minä melkoinen pakkaus.

Hei hei viime viikko ja tervetuloa uusi!

Loppuviikko meni jotenkin huomaamatta ja uusi viikko alkoi ihan yllättäen. Mihin se aika oikein menee?
Sunnuntaina Ponnarilla ja Kenillä oli työpäivä, meitsillä ja Parralla taas oli vapaata. Kävimme Nakkilassa syömässä ja voi röyh että meitsi söi. Nakkeja, jauhelihaa, kurkkua ja porkkanaa plus ne kaikki salasyönnit keittiössä. Jään aina Nakkilan Emännän seuraksi keittiöön siivoamaan pöytää & keittämään kahvia ja yleensä silloin meitsille tipahtelee kaikkia hyvyyksiä joista ei Parralle eikä Ponnarille kerrota :)
Ponnari teki kasvismokkoenkat ja sunnuntaina pakastimeen hujahti 20 kiloa sosetta meitsille. Pian alkaa olla talven kasvikset kasassa, ei puutu kuin yksi 20 kilon satsi.
Parvekkeen pakastimessa olevat vihannekset ovat jotenkin kirottuja; kerranhan pakastin oli jo poissa päältä mutta tilanne saatiin hallintaan ilman suurempia vahinkoja. Nyt Ponnari huomasi sunnuntaina että parvekkeen pistorasia oli poissa päältä. Pistorasian saa pois ja päälle olohuoneen katkaisijasta ja remppareiska oli seinää fiksatessaan lätkäissyt katkaisijan alas ja pistorasia pois päältä. Saas nähdä miten kasvikset selvisivät tuosta toisesta kerrasta...
Kuulin jotain huhua että saattaisin päästä kävelytreffeille Open kanssa keskiviikkona, toivottavasti treffit toteutuu! Elokuu vetelee viimeisiään ja se tarkoittaa sitä, että Bullmastiffit ja Mastiffit Ry:n erikoisnäyttely on ihan justiinsa, jei!

Sängynvaltaaja

Meillä on tehty alkuviikon ajan seinäremppaa ja suuri moite siitä, että en ole päässyt apumieheksi puuhaan. Seiniä fiksailtiin kun naapuritontin paalutuksen seurauksena meillä alkoi seinät halkeilla maalipinnoiltaan.. Minut on tylysti suljettu makuuhuoneeseen aina remppaukkelin puuhaillessa seinien kimpussa. Tyhmää! Meitsistä olisi takuulla jäänyt persoonallisia kuvioita märkään maaliin :) Toisaalta, makkarissa on puolensa.. Siellä on paras kaverini kylmennyskone ja ihanan pehmeä sänky. Minullahan ei ole asiaa sänkyyn mutta kummasti petivaatteissa on ollut sellainen bullmastiffin kokoinen painauma kun ovi on avattu ja meitsi päästetty valloilleen :) Tässä kuvassa ei olla kotona vaan nukkumisasentonäyte on Kuopiosta.

Lomat on lomailtu

Täällä on laiskoteltu koko viime viikko, tai siis meitsi ja Ponnari ovat laiskotelleet ja Parta on ollut töissä. Painostava ja kuuma ilma eivät antaneet kunnon lenkeille mahdollisuutta ja mitä sitä sitten muutakaan tekisi kun nukkuisi, söisi ja stalkkeroisi parvekkeella? Kävimme metsässä katselemassa joskos siellä olisi mustikoita mutta heikolta näytti. Onneksi metsässä oli muuten mukavaa rymistellä menemään :) Mahtui metsään pelottavakin juttu nimittäin lastenrattaat. Metsässä oli perhe kävelyllä ja rattaat oli jätetty mukavuussyistä ihan metsän alkumetreille. Pelästyin ihan julmetusti tyhjiä kärryjä, ei sellaisia kuulu olla metsässä! Uskaltauduin rattaiden ohi kun Ponnari ei ollut mokomista moksiskaan ja haisteltuani rattaiden pyörät tuhahdin ja jatkoin matkaani kuin ei mikään olisi minua ikinä pelästyttänytkään. Ponnari kysyikin Parralta olenko minä sellainen, jota hiekkalaatikolla, koulun pihalla, armeijassa tai missä vaan paikassa kutsuttaisiin mammanpojaksi? Juu-u, olenhan minä. Täytyy tilata netistä hiukan rohkeutta lisää :)
Vaikka valioitumisesta on jo melkein kaksi viikkoa, riittää siitä vieläkin juttua. Ponnari sai Henniltä muutaman kuvan uunituoreesta Suomen Muotovaliosta poseeraamassa maatilalla ruusukkeiden ja pokaalien kanssa. Tämän tekstin kuvat on siis ottanut Henni Lehtiranta.

Noottia Ponnarille

Ponnari on ollut ihan laiskiainen ja tämä sopii laiskamadolle paremmin kuin luu meikäläisen suuhun. Jos vaikka kuva innostaisi kirjoittamaan tännekin jotain :)

Onnea meitsin äidille!

(kuva Satu Leino)
Tässä vielä kuva Kuopiosta sunnuntailta. Kuvassa Vsp Kaino ja Rop meitsi.

Kuvia Kuopiosta

Maanantai meni melkein kokonaan nukkuessa. Sen verran jaksoin että kävimme Nakkilan Emännän ja Isännän luona. Tuore Muotovalio vetäisi 400 grammaa naudan jauhelihaa ja pussillisen prinssinakkeja kitusiinsa sellaisella vauhdilla että oksat pois. Kotona kellahdinkin taas sohvalle nukkumaan.
Näyttelystä tuli sentään muuta kuvakin, ei tosin montaa kun Ponnarin piti olla näkymättömissä. Ensimmäistä kertaa olin koko ajan menossa Ponnarin luo kehästä ja Viivi komensikin Ponnarin pois näköetäisyydeltä. Hupaisimmat ovat kuvat lauantailta kun otin rennosti kylkiasennon tuomarin tsiigaillessa minua. Kovasti sain ko. tuomarilta kehuja ulkonäöstäni ja tuomari harmitteli ettei voinut antaa meitsille ERIä koska varoin tassujani kuumalla asfaltilla.
Perjantain poseeraus. Meitsi VSP ja ROP Saida plus Viivi ja Sanna
Exellent bone
Very good body and angulations.
Typical head and expression.
Laiskahkoa liikkumista sunnuntaina. Ei kukaan jaksa kirmailla tällä helteellä...

Sawo Show

Torstai 5.8.
Aamupäivällä Ponnari pakkasi auton, nappasi meitsin mukaan ja ajoimme hakemaan Janetskin. Auton nokka käännettiin kohti Kuopiota ja autoretkemme alkoi. Matkaa oli ajettavana reilu 500 kilometriä ja ratissa oli melko tuore kuski, emme siis olleet perillä ihan muutamassa tunnissa : ) Ajoimme matkalla ohi paikasta nimeltään Partala ja nyt on siis bongattuna lauman miesten mestat, Untola ja Partala. Ponnarilaa lienee turha etsiä kartasta : )
Perjantai 6.8.
Perjantainen näyttely meni komeasti, kovasta helteestä huolimatta. Olin ensimmäistä ja viimeistä kertaa avoimessa luokassa ja suoriuduin mallikkaasti Viivin varmoissa otteissa. Olin komein uros ja sain sen viimeisen sertin joka muotovalioitumisesta puuttui. Ensimmäistä kertaa olin Vastakkaisen Sukupuolen Paras eli VSP. Rodun Paras koira oli perjantaina Vakkilaisen Sannan kaunis Saida. Kehässä esiintymisen jälkeen purimme kamat, pakkasimme auton ja ajaa köröttelimme maatilalle hengailemaan. Henni nappasi meitsistä ja palinnoista muutaman kuvan mutta poseeraaminen ei oikein kiinnostanut, enemmän houkutteli puun varjossa makoilu ja veden latkiminen. Lämpötila oli päälle kolmekymmentä, ei paljon huvittanut rehkiä. Täytyy sanoa että melko aikaisin illalla meidän huoneessa sammui valot ja meitsi, Janetski ja Ponnari olivat unten mailla.
Lauantai 7.8.
Lauantaina nukuimme pitkään, kehä alkoi vasta yhdeltä. Harmi että päivä oli perjantaitakin kuumempi ja bullmastiffit arvosteltiin tulikuumalla asfaltilla. Kuuma pohja oli meitsille liikaa ja niinpä askeleet kehässä olivat ihan päin mäntyä ja heti kun pysähdyttiin, heitin tuomarin eteen pötköttämään. Tuomari oli ymmärtäväinen mies ja sanoi Viiville että ei meitsin tarvitse nousta seisomaan. Sain kehuja että olen komea sälli ja ihan Erinomainen mutta oudosta askelluksesta sain laaatuarvosteluksi EVAn eli Ei voida arvostella. Ponnari haki minut tuomarin edestä makoilemasta ja viilenteli mahaani kylmällä vedellä. Kuumuus oli ihan tuskastuttavaa ja onneksi pääsin ilmastoituun autoon lepäämään. Lauantaina Rodun paras oli kaunis Etta joka oli miedän kanssa samalla maatilalla koko näyttelyn ajan. Tyttö on kyllä kaunis ja niin rauhallinen. Illan viiletessä makoilin pihalla puun varjossa, latkin vettä ja torkuin. Nukkumaan painuttiin puolilta öin ja melkein heti kun Janetski ja Ponnari olivat asettuneet sänkyihinsä, aloitin vienon kuorsauksen sänkyjen välissä. Kuumuus vaatii kyllä veronsa tästä ukkelista.
Sunnuntai 8.8.
Sunnuntaina piti aamulla pakata kamat sillä näyttelyn jälkeen oli suuntana koti. Ihme ja kumma, Ponnari pysyi aikataulussa ja starttasimme maatilalta muutamaa minuuttia vaille ysiltä. Kehä alkoi yhdeltätoista ja lämpöä oli enemmän kuin riittävästi. Aamulla ennen yhdeksää lämpömittari näytti jo +25 astetta eikä lämpötila ainakaan laskenut päivän edetessä. Onneksi sunnuntaina oli taas hiekkakenttä, en ole varma olisiko toinen tuomari ollut sitä mieltä että makaavaa koiraakin voi arvostella : ) Esiinnyin mallikkaasti ja läähättäen, tuloksena hienosti Rodun Paras! Ponnari päätti että jäämme katsomaan sijoittuisinko ryhmässä, päivästä tuli siis pitkä. Kävimme välillä ajelemassa ihanan viileällä autolla Kuopion keskustassa, ilmastointi on kyllä meitsin melkein paras kaveri. Kun ryhmäkehä alkoi neljän paikkeilla, oli niin kuuma että juoksu oli hidasta ja kieli roikkui melkein maassa asti. Ryhmäsijoitusta ei herunut mutta eihän sitä koskaan voi tulla jos ei jää katsomaan. Näyttelyalue oli jo niin tyhjä, että Ponnari sai ajettua auton Viivn pakun viereen eikä meitsin tarvinnut käppäillä turhaan. Rankka reissu mutta hyvät tuliaiset. Kotona join, söin maksalaatikkoa ja makkaraa ja painuin nukkumaan. Unta riitti seuraavat 12 tuntia ihan kevyesti. Ihanaa olla kotona!

Toinen jalka jo melkein autossa

Autoon on pakattu kimpsut ja kampsut, meitsi ja Ponnari ovat jo toinen jalka ulkona ovesta ja Janetski istuu pihallaan kapsäkkien kanssa odottelemassa. Toivottavasti kaikki tarpeellinen on mukana, myös jonkun sorttiset käytöstavat :)
Viime päivinä käyttäytyminen ulkona on ollut hiukan niin ja näin, kovat tuulenpuuskat saavat meitsin ihan hassuksi. Olen koko ajan korvat höröllä ja häntä valppaana. Tyttö-Kaitsu sanoi että ponit ovat sellaisia tuulisella säällä, miksen siis minäkin, vanha rodeoponi...
Ai niin, Ponnari oli Open kanssa lounaalla ja arvatkaapas mitä? Meitsi, lellipentu numero 1, sai tuliaisia. Ope lähetti meitsille muutaman herkullisen korvan. Ou jeee ja superisti kiitos!
Nyt täytyy lähteä että ollaan joskus perilläkin. Jos meinaan yhtään tunnen Janetskia ja Ponnaria niin taukoja on paljon :)

Kasvisaiheinen katastrofi

Kaikki alkoi läikästä parvekkeen matossa. Ja onneksi alkoi sillä muuten olisi käynyt hassusti.
Ponnari bongasi parvekkeen maton olevan märkä ja mietiskeli mistä asia voisi johtua. Läikkää haistamalla selvisi että märkyys tuoksuu kummasti paprikalta ja muilta vihanneksilta. Hmm...
Pakastimen avaaminen ratkaisi mysteerin, pakastin oli pois päältä.
Ou nou ja tuhat rumahkoa sanaa... Onneksi mössöt eivät olleet vielä edes lämpimiä, lienevät siis käyttökelpoisia kunhan ne saadaan nopeasti takaisin jäähän. Olisi hiukan voinut Ponnaria harmittaa jos 124 päivän vihannekset olisi pitänyt nakata roskiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Päivälenkillä kohtasin hirmuisen pedon, peräkärryn täynnä metalliromua. Pelästyin niin että häntä sujahti näkymättömiin asti. Onneksi hetken haistelu paljasti ettei petolaisella ollutkaan pahat milessä ja lenkittely pääsi jatkumaan.
Kaikkea sitä tielle osuukin.

Jöy!

Ponnarin mielestä lempinimeni Iso U on selvästi räppärinimi :) Kaulaani kuulemma sopisi roikkumaan sellainen lastevaunujen rekisterikilpi paksuhkossa ketjussa ja kilvessä lukisi tiettykin Iso U! Että jöy vaan sille suunnitelmalle :)

Lauantaina meillä oli kylässä Inkkari. Ei mikään sulkapäinen intiaani vaan Ponnarin kaveri Inka Tampereelta :) Olen nähnyt Inkkarin viimeksi yli vuosi sitten ja Inka kysyikin Ponnarilta että onko varma, ettei rotuni ole tässä välissä vaihtunut? On tainnut tulla hiukan jykevyyttä lisää reilussa vuodessa. Esitin Inkkarille kaikki mahdolliset temput mitä repertuaarista löytyy ja untomaiseen tapaan kierin lattialla jalat ilmaa haroen. Perussettiä siis.
Inka toi meille herkkuja maalta, tosin en saanut maistaa perunoita enkä auringonkukkaa mutta basilikasta sain maistiaiset. Makoisaa oli! Poseerasin kiltisti muutamassa kuvassa Inkan vieressä ja siinä samalla tuli huomatuksi että meitsillä on kyllä isompi pää kuin Inkalla :)
Iltalenkillä Ponnarin kanssa bongasimme 8 viikkoisen, juuri uuteen kotiinsa tulleen pennun. Pentu oli jonkun pienen rodun ja eihän niin pientä koiranpentua voi olla olemassakaan. Katselin pikkuista pää kallellani ja hiukan ihmeissäni. Mainion näköinen viipottaja.
Ponnarilla on tällä viikolla maanantai ja tiistai töitä, sitten alkaa loma! Torstaina lähdemme ajelemaan Janetskin kanssa kohti Kuopiota ja kolmipäiväistä Sawo Showta. Täytyy pakata pelastusliivit mukaan, jos vaikka intoutuisin uimaan Mildredin ja Bertan kanssa.