Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

tiistai 10. elokuuta 2010

Sawo Show

Torstai 5.8.
Aamupäivällä Ponnari pakkasi auton, nappasi meitsin mukaan ja ajoimme hakemaan Janetskin. Auton nokka käännettiin kohti Kuopiota ja autoretkemme alkoi. Matkaa oli ajettavana reilu 500 kilometriä ja ratissa oli melko tuore kuski, emme siis olleet perillä ihan muutamassa tunnissa : ) Ajoimme matkalla ohi paikasta nimeltään Partala ja nyt on siis bongattuna lauman miesten mestat, Untola ja Partala. Ponnarilaa lienee turha etsiä kartasta : )
Perjantai 6.8.
Perjantainen näyttely meni komeasti, kovasta helteestä huolimatta. Olin ensimmäistä ja viimeistä kertaa avoimessa luokassa ja suoriuduin mallikkaasti Viivin varmoissa otteissa. Olin komein uros ja sain sen viimeisen sertin joka muotovalioitumisesta puuttui. Ensimmäistä kertaa olin Vastakkaisen Sukupuolen Paras eli VSP. Rodun Paras koira oli perjantaina Vakkilaisen Sannan kaunis Saida. Kehässä esiintymisen jälkeen purimme kamat, pakkasimme auton ja ajaa köröttelimme maatilalle hengailemaan. Henni nappasi meitsistä ja palinnoista muutaman kuvan mutta poseeraaminen ei oikein kiinnostanut, enemmän houkutteli puun varjossa makoilu ja veden latkiminen. Lämpötila oli päälle kolmekymmentä, ei paljon huvittanut rehkiä. Täytyy sanoa että melko aikaisin illalla meidän huoneessa sammui valot ja meitsi, Janetski ja Ponnari olivat unten mailla.
Lauantai 7.8.
Lauantaina nukuimme pitkään, kehä alkoi vasta yhdeltä. Harmi että päivä oli perjantaitakin kuumempi ja bullmastiffit arvosteltiin tulikuumalla asfaltilla. Kuuma pohja oli meitsille liikaa ja niinpä askeleet kehässä olivat ihan päin mäntyä ja heti kun pysähdyttiin, heitin tuomarin eteen pötköttämään. Tuomari oli ymmärtäväinen mies ja sanoi Viiville että ei meitsin tarvitse nousta seisomaan. Sain kehuja että olen komea sälli ja ihan Erinomainen mutta oudosta askelluksesta sain laaatuarvosteluksi EVAn eli Ei voida arvostella. Ponnari haki minut tuomarin edestä makoilemasta ja viilenteli mahaani kylmällä vedellä. Kuumuus oli ihan tuskastuttavaa ja onneksi pääsin ilmastoituun autoon lepäämään. Lauantaina Rodun paras oli kaunis Etta joka oli miedän kanssa samalla maatilalla koko näyttelyn ajan. Tyttö on kyllä kaunis ja niin rauhallinen. Illan viiletessä makoilin pihalla puun varjossa, latkin vettä ja torkuin. Nukkumaan painuttiin puolilta öin ja melkein heti kun Janetski ja Ponnari olivat asettuneet sänkyihinsä, aloitin vienon kuorsauksen sänkyjen välissä. Kuumuus vaatii kyllä veronsa tästä ukkelista.
Sunnuntai 8.8.
Sunnuntaina piti aamulla pakata kamat sillä näyttelyn jälkeen oli suuntana koti. Ihme ja kumma, Ponnari pysyi aikataulussa ja starttasimme maatilalta muutamaa minuuttia vaille ysiltä. Kehä alkoi yhdeltätoista ja lämpöä oli enemmän kuin riittävästi. Aamulla ennen yhdeksää lämpömittari näytti jo +25 astetta eikä lämpötila ainakaan laskenut päivän edetessä. Onneksi sunnuntaina oli taas hiekkakenttä, en ole varma olisiko toinen tuomari ollut sitä mieltä että makaavaa koiraakin voi arvostella : ) Esiinnyin mallikkaasti ja läähättäen, tuloksena hienosti Rodun Paras! Ponnari päätti että jäämme katsomaan sijoittuisinko ryhmässä, päivästä tuli siis pitkä. Kävimme välillä ajelemassa ihanan viileällä autolla Kuopion keskustassa, ilmastointi on kyllä meitsin melkein paras kaveri. Kun ryhmäkehä alkoi neljän paikkeilla, oli niin kuuma että juoksu oli hidasta ja kieli roikkui melkein maassa asti. Ryhmäsijoitusta ei herunut mutta eihän sitä koskaan voi tulla jos ei jää katsomaan. Näyttelyalue oli jo niin tyhjä, että Ponnari sai ajettua auton Viivn pakun viereen eikä meitsin tarvinnut käppäillä turhaan. Rankka reissu mutta hyvät tuliaiset. Kotona join, söin maksalaatikkoa ja makkaraa ja painuin nukkumaan. Unta riitti seuraavat 12 tuntia ihan kevyesti. Ihanaa olla kotona!

3 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

Suuret onnittelut uudelle komealle muotovaliolle !!!!
teille tais sattua vuosikymmenten kuumimmat helteet :(

Unto kirjoitti...

Kiitos kaunis, avoimessa luokassa käytiin vaan kääntymässä :) Helteet oli kyllä kamalat, melkoisia viilennystemppuja sai tehdä ja siltikin tällainen ukkeli oli ihan veto pois. Ei ollut energisyydestä tietoakaan...

Viivi kirjoitti...

Tuhannesti onnea uusi Mister Finland!!