Treffeillä, tivolissa, töissä.

Huhtikuun lopulla tapasin uuden koirakaverin, Elsan.
Elsa oli tullut Espanjasta vai muutamaa päivää ennen treffejämme ja Elsa asuu Ponnarin kaverin, Sannan, luona. Tapasimme Kupittaan puistossa koska se oli puolueeton maaperä ja koska siellä on kiva ulkoilla. Käppäilimme puistossa ja tein tuttavuutta Elsan kanssa tyttöjen höpötellessä omiaan. Tulimme juttuun hyvin ja suuntasimmekin kohti koirapuistoa, jotta voisimme hiukan irrotella ilman hihnoja. Elsa on muuten aika paljon vikkelämpi jaloistaan kuin meitsi mutta kovasti koitin pysyä likan menossa mukana. Juoksimme hiekka pöllyten ja välillä otimme pienen lepohetken jatkaaksemme taas tuulispäinä menoa. Tuli päivän juoksut juostua yhdellä kertaa. Koirapuiston vieressä oli tivoli ja pois lähtiessä menimme tivolin läpi. Tiettykin siitä syystä että Ponnari halusi nähdä miten reagoin karuselliin, ihmispaljouteen, ilmapalloihin, ihan mihin vaan. Reagoin niin kuin ennenkin, en mitenkään. Ei kai sitä nyt joka asiasta niin tarvitse kiinnostua :) Tivolista kävelimme kaffelle puiston laitaan ja parkkeerasimme Elsan kanssa hetkeksi itsemme makuulle.
Puistosta lähdimme Ponnarin kanssa Ponnarin töihin, siellä olivat jo asukkaat kyselleet että koska se tiikeri vai oliko se kora, se koira-Otso, tulee kylään. Ihan ekaksi suuntasin keittiöön ja tungin pääni biojäteastiaan. Lounasaika tuli ja meni puistossa, mahassa alkoi jo kurnia ja Ponnari aina sanoo että omatoimisuus on hieno asia. Biojätteen jälkeen kävin alakerrassa ottamassa rapsuja vastaan ja sitten menimme yläkertaan katselemaan meininkiä. Ylhäällä kävin muutamassa huoneessa yksityiskäynnillä, hyppäsin yhteen sänkyyn, loikkasin sohvalle rapsutettavaksi ja olin oma valloittava itseni. Hassua on se, että vaikka olen aika viikari niin Ponnarin töissä olen tosi rauhallinen ja otan rapsut vastan rauhassa istuen, pussailen hillitysti häntä heiluen enkä juurikaan hötkyile. Ponnari oli taas tosi tosi TOSI ylpeä meitsistä.

Baarikierros

Parta piti lupauksensa ja vei meitsin uudestaan iltaoluelle Brewdogiin. Baariin oli muuten hankittu isompi juomakuppi, arvostan. Vetäisin pullollisen yhdeltä seisomalta ja pari kertaa vielä tarkistin että kuppi oli vamasti tyhjä. Herkullista juomaa! Kävin Ponnarin kanssa hiukan kävelemäsä kylillä ja jättämässä citykoirille viestejä. Kun tulimme sisälle, pöydällä oli uusi pullo meitsille! Baarimikko piffasi meitsille toisen kierroksen koska olen kuulemma niin hieno poika ja osaan käyttäytyä paremmin kuin useimmat ihmiset. Siinä ajassa kun join kaksi pulloa Snufflea, ehti Partakin hutaista oman tuopposensa ja Ponnari kahvinsa. Jatkoimme matkaa Parran kantabaariin, se on nimeltään Whisky Bar. Sinnekin pääsin sisään mutta siellä oli huono tarjoilu, ei mitään vaikka kuinka anovasti katsoin. Kostoksi pissasin lattialle. Onneksi Ponnari siivosi tekoseni ettei tarvinnut ottaa porttikieltoa.Hetken verran istuskelimme Pattan ja kyypari Stefun seurana mutta sitten tuli pienten poikien aika mennä kotiin iltapalalle.Kiertelimme hiukan kylillä ennen autolle menoa mutta ei siellä mitään jännää ollut. Kotona hutaisin iltapalan kitusiini ja sitten painuin maate. Sellainen baarikierros tällä kertaa.

Ylläritreffit tiistain ratoksi

Yksi päivä, tai alkuiltaahan se taisi olla, Ponnari tuli töistä ja nappasi saman tien meitsin hihnaan ja
sitten mentiin. Pihalla odotti Kaisa ja pikaisen pissan jälkeen autoon hop! Noukimme kyytiin myös Janetskin ja ajoimme ihan vieraan tuoksuiseen paikkaan. Vaikka paikka oli tuntematon, tunnistin Anteron. Antero ei ole muuten vieläkään ollut meillä leikkimässä ritarileikkejä Parran kanssa.. Anterolla oli hihnan päässä Nelli ja lähdimme koko porukan voimin lenkille. Hetkellisen hihnakävelyn jälkeen tulimme pellolle ja sitten koitti vapaus. Jee! Muta lentäen painelimme Nellin kanssa pitkin peltoa ja Nelli, jota Antero nimittää vanhaksi kärtyksi, lähti jopa leikkiin kun aikani houkuttelin. Läiskyttelimme pitkin mutaista peltoa ja märkää metsää, aikaansa ei voisi kyllä paljoa paremmin viettää. Janetski ja Kaisa kävelivät eri reittiä kun Janetski kulkee vieläkin kepeillä ja yllätyin iloisesti kun metsikön jälkeen taas treffasimme tytöt. Luulin että ne olivat menneet eksymään tai jotain muuta hölmöä..
Otin hienosti Nellistä mallia ja odotin omaa vuoroani kuiva-ukseen kiltisti rapuilla. Antero on tehokas kuivaaja ja alta aika yksikön olimme sisällä. Ja siellä odottikin yllätys: Äijä-kissa! Olisin kovasti halunnut tutustua lähemmin mutta Äijän mielestä lapset ovat rasittavia. Äijä vaan tsiigaili meitsiä ja kiipesi lopulta puuhunsa kun yritin mennä pöydälle sinunkauppoja hieromaan. Höh. Mutta on se vaan komea ilmestys se Äijä. Ja kuulemma pehmoinen kuin mikä. Pehmeä Äijä on siis turkiltaan, luonteesta löytyy särmää ja Äijä todellakin tietää oman arvonsa ja paikkansa.

Pääsiäisen supertreffit

Pääsiäisenä kävimme Ponnarin kanssa hiukan pidemmällä retkellä, autossa piti nukkua vaikka kuinka kauan ennen kuin oltiin perillä. Mutta kannatti matkata kärsivällisesti, perillä odotti sellainen jackpot että villeimmissä kuvitelmissakaan en osannut sellaista odottaa. Pääsin autosta ulos ihan vieraassa paikassa ja heti nenääni tulvahti miljoona eri hyvää tuoksua. Portin takana odotti pihallinen koiria omistajineen, ou jee! Siellä oli meitsin siskolikat Hiisi, Coco ja Heta sekä pikkuruinen Uma sekä Vimma. Talon isäntinä huseerasivat Pontus (Bullgrin's Mr Beeblebrox) sekä Pontuksen ranskiskamu ihmisineen ja päivän erikoisvieraana oli Viivin Englanninbulldoggi Bonita.Siinä on kuulkaa topakka likka, huomaa että Bonsku on tottunut pitämään isot pojat kurissa ja järjestyksessä. Pontuksella oli iso aidattu piha eli saimme temmeltää menemään sielujemme kyllyydestä ja niinhän me teimme. Hiisi oli melko suosittu tyttö ja likka saikin olla hätistelemässä kosiskelijoita kimpustaan aika lailla tauotta. Meitsi keskittyi Pontuksen astumiseen, Viivin teorian mukaan siksi että Pontus on hiukan meitsiä vanhempi ja vankempi joten sain harjoitella astumista ilman että astumisen kohde lätsähtää painostani maahan. Ihan loogista. Päivän aikana oli myös pieni kuvaussessio mutta meitsi ei oikein ollut poseerauksesta kiinnostunut. Karkasin sisätiloihin aina kun ovi aukesi ja etsin Pontuksen. Melko monta kertaa Ponnari kuuli lauseen:" Tuu hakeen tää sun himoköyrijäs pois täältä!"No, jäin ainakin ihmisille mieleen. En välttis hyvällä tavalla mutta mieleen kuitenkin :)
Olin kuulkaa kotimatkalla aika väsynyt poika mutta vedin autossa tehotorkut ja kotona olin taas rasavilli itseni. Hauska päivä, tuollaisia lisää!

                                                    Kolme tiikeriä ja yksi lihapulla

Meitsi ei jaksa posettaa

Siskolikka ja tyhmät teipit

Yksi kaunis päivä tässä, on siitä jo monta viikkoa aikaa, lähdimme taas retkelle. Nappasimme kyytiin Janetskin ja Minskin ja ajoimme meitsille jo tuttuakin tutummalle Huhtalan tilalle. Siellä odottikin aikamoinen ylläri, maitsin siskolikka Hiisi. Jotain ihmisiäkin tietty mutta niistä viis näin koiran näkokulmasta kertoen. Hiisi oli kuulkaa melkoinen pakkaus ja yritti alkaa komentamaan meitsiä. No ei kyllä onnannut, meitsiä ei komentele kukaan. Ei ainakaan ilman että on edes häviävän pieni mahis saada siitä jotain palkaksi. Ja koska Hiisillä ei ollut taskuja tai mitään kassia, oletin ettei myöskään nameja ole luvassa joten en alistunut komentelun edessä vaan laitoin siskolle kampoihin. Pääsimme yhteisymmärrykseen asioista ja painuimme ulos riekkumaan. Siellä sitä mentiin ihan hulleros bulleros pyörien, juosten kierien ja loikkien. Kovasti meitä yritettiin ikuistaa kameroilla ja aika monta kertaa kuului kommentti: Tästä tuli melkein hyvä kuva. Aika monta kuvaa joissa näkyi epäselvä viuhahdus meistä jommasta kummasta tai molemmista. Pelkkiä hännänpäitäkin ikuistui useita. Kävimme Hiisin kanssa Eetun ja Maken tarhassa syömässä heposilta putoilleita leivän muruja, pusuttelimme lampaat ja meitsi leikkipökki Eemelin kanssa, se on meidän pässinpäiden juttu. Kävimme pienellä metsäretkelläkin ja otimme lambit mukaan. Tyypit juosta kipittelivät ja pukittelivat metsikössä kuin varsat kevätlaitumilla. Hassuja ötököitä. Retkellä oli hiukan tyhmäkin puolensa, Satu teki meitsistä ja Hiisistä poroja! Ihan tyhmät teipit. Ihan vaan kostoksi irrotin omani tuota pikaa, olivat ne vissiin 36 tuntia paikoillaan. No, teipeistä huolimatta hyvä retki.

Vink vink Vinkkilää

Huhtaloiden tiluksilla kun on niin kiva käydä niin oltiin siellä yökylässäkin. Tosin isäntäväki oli ison meren takana reissussa mutta kaikki ötökät olivat kotosalla. Meitsi nautti yökyläilystä ehkä Ponnaria enemmän, johtunee siitä että Ponnarilla oli aika paljon vaikeuksia erinäisten juttujen kanssa. Ötököiden hoito meni helposti kun oli hyvät ohjeet ja Huhtalan emäntä oli viestien päässä valaisemassa asioita lisää. Ongelmia tuli kun kaivosta piti saada nelijaloille vettä. Ponnari pumppasi ja pumppasi mutta vettä ei vaan herunut. Onneksi viestittelyllä ongelma ratkesi eikä kukaan jäänyt janoiseksi. Seuraava haaste oli lämmitys. Ponnari yritti ja yritti, puhkui ja puhisi mutta tuli ei vaan ottanut syttyäkseen. Osasyynä oli varmasti juuri ulkoa haetut puut ja Ponnarin vähäiset sytsäytaidot. Sarme sakemanni katseli viisailla silmillään touhua ja Ponnari tokaisikin Sarmelle; Voi kunpa osaisit puhua niin kertoisit miten tämäkin homma hoidetaan. No, syttyihän se tuli lopun viimeksi, ei nopeasti eikä ilman pieniä vaurioita mutta syttyi. Ponnari haisi ihan palaneelta popcornilta ja käräytti toisen kulmakarvansa ja hiukan hiuksiaan. Pieni hinta lämmöstä kuitenkin. Sitten olikin jo aika mennä maate, aamulla kun piti nousta jo ennen kukon laulua. Oli vielä ihan pimeää aamusella kun lähdimme joukolla ulos ruokkimaan lambit ja hepat. Ponnari hoisi askareet ja me koirakoplan kanssa ulkoilutimme itse itsemme. Ja taisimme hiukan varastaa heppojen leipää ulkovarastosta ja uunituoreita kakkaroita tallista. Mutta ihan hiukan vaan.
Ulkoilun jälkeen meitsi meni autoon, Ponnari ruokki koirakoplan muut jäsenet ja sitten ajaa hurautimme kotiin. Ponnari nakkasi meitsin kotiin syömään aamupalaa ja lähti itse töihin. Töiden jälkeen sama kuvio ja Huhtalan elikoita hoitamaan. Hyvin se pärjäsi kaupunkilaislikaksi. Ja meitsi oli tyytyväinen kun sai peuhata Viljon kanssa ja turpailla hepoja. Niin ja pussailla lampaita tietty.

Päiväkaljalla

Aika jännä juttu, meitsi kävi päiväkaljalla! Tai oikeastaan kahdella. Mutta ne oli tosi pieniä.. Parta otti vaan yhden ja Ponnari pitäytyi holittomassa sihijuomassa. Turussa on sellainen kiva baari kuin BrewDog. Sen lisäksi että paikalla on kiva nimi, kaikista kivointa on, että sinne saavat koiratkin piipahtaa. Ja ihan kirsikkana kakussa, siellä myydään koirien olutta. Parta bongasi paikan jostain ja tokihan siellä piti käydä. Käyntipäiväksi valikoitui sunnuntai ja ajankohdaksi alkuilta. Samalla reissulla kävin ekaa kertaa kylilläkin, Ponnari oli ihan tyystin unohtanut että maalaiskoira pitäisi sosiaalistaa myös tuonne kaupungin vilinään mutta eipä hätiä mitiä, olin kuin kala vedessä ihmisvilinäsäkin. Baarissa oli meitsin lisäksi toinenkin nelijalka, pieni söpö ranskistyttö. Annoin tytön nauttia juomaansa rauhassa ja keskityin ensin baarimikkoon. Saimme juomat ja kuppini ehti hädin tuskin lattialle kun se oli jo tyhjä. No, tyhjää kuppia on hölmö tuijotella joten keskityin paikan tutkimiseen ja baarimikon pussailuun. Jätimme Parran juttelemaan kyypparin kanssa ja kävimme Ponnarin kanssa hiukan tutustumassa kaupunkielämään. Aika tylsät kävelymaastot mutta mukavasti rapsuttelijoita. Yksillä portailla istui joukko tyyppejä, Ponnari väitti että lauantain uuvuttamia, mitä se sitten tarkoittaakaan. Tyypit söivät jotain eväitä siinä ja olin menossa kuokkimaan kaverien herkuttelua ihan muina koirina. Hihna ja tylsä Ponnari torppasivat suunnitelmani ja tyypit saivat pitää eväänsä. Höh. Tutkimusretken jälkeen palasimme sisätiloihin ja ilokseni kuppini oli täytetty! Sipaisin kupin tyhjäksi taas pohjanmaan kautta, ei tänne mitään tissuttelemaan tultu.Slurps ja maiskis, herkullista! Oikeasti tuolla juomalla ei ole mitään tekemistä oluen kanssa, paitsi ehkä se, että molemmat ovat ruskeassa pullossa. Kyseessä on Snuffle niminen juoma ja ainakin meitsille se maistui. Parta saattoi luvata että vie minut tuonne toistekin.En laita hanttiin.