Yksi päivä, tai alkuiltaahan se taisi olla, Ponnari tuli töistä ja nappasi saman tien meitsin hihnaan ja sitten mentiin. Pihalla odotti Kaisa ja pikaisen pissan jälkeen autoon hop! Noukimme kyytiin myös Janetskin ja ajoimme ihan vieraan tuoksuiseen paikkaan. Vaikka paikka oli tuntematon, tunnistin Anteron. Antero ei ole muuten vieläkään ollut meillä leikkimässä ritarileikkejä Parran kanssa.. Anterolla oli hihnan päässä Nelli ja lähdimme koko porukan voimin lenkille. Hetkellisen hihnakävelyn jälkeen tulimme pellolle ja sitten koitti vapaus. Jee! Muta lentäen painelimme Nellin kanssa pitkin peltoa ja Nelli, jota Antero nimittää vanhaksi kärtyksi, lähti jopa leikkiin kun aikani houkuttelin. Läiskyttelimme pitkin mutaista peltoa ja märkää metsää, aikaansa ei voisi kyllä paljoa paremmin viettää. Janetski ja Kaisa kävelivät eri reittiä kun Janetski kulkee vieläkin kepeillä ja yllätyin iloisesti kun metsikön jälkeen taas treffasimme tytöt. Luulin että ne olivat menneet eksymään tai jotain muuta hölmöä..
Otin hienosti Nellistä mallia ja odotin omaa vuoroani kuiva-ukseen kiltisti rapuilla. Antero on tehokas kuivaaja ja alta aika yksikön olimme sisällä. Ja siellä odottikin yllätys: Äijä-kissa! Olisin kovasti halunnut tutustua lähemmin mutta Äijän mielestä lapset ovat rasittavia. Äijä vaan tsiigaili meitsiä ja kiipesi lopulta puuhunsa kun yritin mennä pöydälle sinunkauppoja hieromaan. Höh. Mutta on se vaan komea ilmestys se Äijä. Ja kuulemma pehmoinen kuin mikä. Pehmeä Äijä on siis turkiltaan, luonteesta löytyy särmää ja Äijä todellakin tietää oman arvonsa ja paikkansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti