Huhtaloiden tiluksilla kun on niin kiva käydä niin oltiin siellä yökylässäkin. Tosin isäntäväki oli ison meren takana reissussa mutta kaikki ötökät olivat kotosalla. Meitsi nautti yökyläilystä ehkä Ponnaria enemmän, johtunee siitä että Ponnarilla oli aika paljon vaikeuksia erinäisten juttujen kanssa. Ötököiden hoito meni helposti kun oli hyvät ohjeet ja Huhtalan emäntä oli viestien päässä valaisemassa asioita lisää. Ongelmia tuli kun kaivosta piti saada nelijaloille vettä. Ponnari pumppasi ja pumppasi mutta vettä ei vaan herunut. Onneksi viestittelyllä ongelma ratkesi eikä kukaan jäänyt janoiseksi. Seuraava haaste oli lämmitys. Ponnari yritti ja yritti, puhkui ja puhisi mutta tuli ei vaan ottanut syttyäkseen. Osasyynä oli varmasti juuri ulkoa haetut puut ja Ponnarin vähäiset sytsäytaidot. Sarme sakemanni katseli viisailla silmillään touhua ja Ponnari tokaisikin Sarmelle; Voi kunpa osaisit puhua niin kertoisit miten tämäkin homma hoidetaan. No, syttyihän se tuli lopun viimeksi, ei nopeasti eikä ilman pieniä vaurioita mutta syttyi. Ponnari haisi ihan palaneelta popcornilta ja käräytti toisen kulmakarvansa ja hiukan hiuksiaan. Pieni hinta lämmöstä kuitenkin. Sitten olikin jo aika mennä maate, aamulla kun piti nousta jo ennen kukon laulua. Oli vielä ihan pimeää aamusella kun lähdimme joukolla ulos ruokkimaan lambit ja hepat. Ponnari hoisi askareet ja me koirakoplan kanssa ulkoilutimme itse itsemme. Ja taisimme hiukan varastaa heppojen leipää ulkovarastosta ja uunituoreita kakkaroita tallista. Mutta ihan hiukan vaan.
Ulkoilun jälkeen meitsi meni autoon, Ponnari ruokki koirakoplan muut jäsenet ja sitten ajaa hurautimme kotiin. Ponnari nakkasi meitsin kotiin syömään aamupalaa ja lähti itse töihin. Töiden jälkeen sama kuvio ja Huhtalan elikoita hoitamaan. Hyvin se pärjäsi kaupunkilaislikaksi. Ja meitsi oli tyytyväinen kun sai peuhata Viljon kanssa ja turpailla hepoja. Niin ja pussailla lampaita tietty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti