Metsämansikka maistuu makealta!

Maanantaina Parta ja Ponnari menivät molemmat aamuksi töihin ja jäin kotimieheksi ihan omin nokkineni. Ehdin taas hiukan sisustaa kotia enemmän omaa silmää miellyttäväksi :)
Villa Untamohan koki hiukan muodonmuutosta viime viikolla, levensin oviaukkoa ihan omatoimisesti! Eilen tein Villa Untoon toisen oven ettei sisällä tarvitse kääntyä, jos haluaa poistua Villasta. Kyllä kunnon Villassa on sekä etu- että takaovi. Olin myös kääntänyt koko mökin päälaelleen ja tehnyt pohjasta katon. Sen verran olin viitseliäs, että mökin keikauttamisen jälkeenkin pohjan muovilattia ja patjani olivat oikeassa järjestyksessä. Tuo seikka aiheutti Ponnarissa suurta hämmästystä mutta en kai minä nyt makaa pohjan päällä jos patjakin on tarjolla!
Eipä ainakaan tarvitse ottaa Villa Untamoa näyttelyihin mukaan viikonloppuna, ilman suljettavia ovia se ei oikein taida palvella tarkoitustaan.

Kävin eilen Ponnarin kanssa katsomassa, vieläkö ne luut ja pääkallo ovat metsässä paikallaan ja siellähän ne! Luisia kuvia on siis luvassa! Söin myös metsämansikan kun se osui tielleni ja sekös vasta oli makoisa herkku! SLUPRS!
Harjoittelimme metsän viileydessä näyttelyjuttuja ja loikoilimme kalliolla.
Kyllä kelpaa!

Tuijotuskilpailuja ja tyrskyjä

Eilen illalla kun ilma oli hiukan viilennyt, lähdimme Parran ja Ponnarin kanssa retkelle meren rantaan. Parvekkeeltamme näkyy kaistale merta ja sitä kohti lähdimme suunnistamaan. Matkalla törmäsin outoihin ja isoihin eläimiin jotka seistä patsastelivat aitauksessaan. Otukset olivat kuulemma lehmiä ja mietinkin että metsästä löytyneistä luista ei kyllä saanut käsitystä siitä, kuinka isosta elikosta ne ovat peräisin. Jähmetyin istumaan aitauksen ulkopuolelle ja jäin tuijottamaan noita isoja otuksia. Lehmät lähtivät tuijotuskilpaan mukaan ja kisa oli niin vangitseva, etten edes huomannut että ohitsemme meni koira. Pitkällisen tuijotuksen jälkeen maltoin lähteä jatkamaan matkaa kohti rantaa.
Ranta oli aika huono, mutapohjainen ja osittain kivikkoinen, eli uimista en päässyt koittamaan mutta kahlailimme vedessä Ponnarin kanssa Parran räpsiessä kuvia ihan paparazzina. Aluksi suhtauduin melko epäilevästi veteen, enhän minä tykkää suihkussakaan käydä. Hetken seisoskelun jälkeen loikin kuitenkin vedessä kuin vanha tekijä. Nyt pitäisi vaan päästä testaamaan pelastusliivejä jotka Nynneli osti minulle synttärilahjaksi. Virallisesti en tiedä vielä lahjastani koska synttärini ovat keskiviikkona, mutta kenelle muullekaan pelastusliivit olisivat?

Polskuttelun jälkeen lähdimme käppäilemään takaisin kotiin ja taas jumituin tuijotuskisaan lehmien kanssa. Tällä kerralla yksi Mansikeista lähti tulla jolkottelemaan minua kohti ja pakenin muutaman askeleen taaksepäin, ihan vaan varmuudeksi. Pakkohan sitä oli sitten muutama haukahduskin päästää ja yritin jopa kutsua Mansikkia leikkiin. En saanut leikkikaveria ja niinpä jatkoimme matkaa kotiin.
Olipas taas reissu!

Pelastuspartio Bernard ja Bianca

Aamulenkillä lauantaina veimme Ponnarin kanssa pahviroskia roskakatokseen ja jouduimme heti kättelyssä pelastuspuuhiin. Katoksessa on sellaiset metalliset ristikko-ovet ja ristikon väleistä katokseen oli päässyt joku pieni tirpunen. Tirpu lenteli katoksessa ja lento oli sen verran päätöntä, että katoksessa oli ilmeisesti lennelty jo jonkin aikaa. Ponnari yritti pitää toista ovea auki niin että tirpunen olisi päässyt lentämään ulos, mutta oman haasteensa juttuun toi Ponnarin outo pelko lentäviä otuksia kohtaan. Perhoset ovat pahimpia, mutta päättömästi kohti lentävät linnut ja lepakot ovat hyvänä kakkosena. Siinä me sitten kyykimme ja pyörimme kunnes lintu yks kaks putosi maahan. Hetki oli oiva Ponnarin nousta ylös, avata molemmat ovet ja sitten päästää minut herättämään tirpusta. En päässyt vielä edes kovin lähelle tirpua kun se jo virkosi ja tajusi lentää ovesta ulos. Meistä on muodostumassa melkoinen Pelastuspartio Bernard ja Bianca. Onneksi lauantain pelastus sujui paremmin kuin perjantainen. Toivottavasti koiruus on jo löytänyt kotiin.
Ponnari vei minut iltalenkille koska Parta jäi töiden jälkeen kylille. Menimme eri puolelle metsää kuin yleensä ja meikä teki melkoisen löydön: Metsässä oli pääkallo, luultavasti lehmän. Muitakin luita siellä oli, ainakin sääriluu ja kylkiluita. Mystistä.
Ponnarilla ei ollut kameraa mukana, mutta taidamme sunnuntaina mennä kameran kanssa metsään..
Ja jos pääkallossa ei ollut tarpeeksi jännitystä lauantaille niin tässä hiukan lisää: Ponnarilla oli kotiavaimet housujen vetoketjullisessa takataskussa etteivät avaimet häviäisi metsässä. Olisi kuitenkin kandennut tarkistaa, ettei taskussa ole reikää.. Ponnari siis hukkasi avaimensa ja olimme metsässä. Ilman puhelinta, koska mukana oli Furminator harjausta varten. Palasimme jälkiämme taaksepäin ja onneksi kiinnostuin yhdestä sääriluusta ja parkkeerasin itseni sen viereen. Sieltähän ne avaimet löytyivät ja pääsimme takaisin kotiin.
Harjoittelimme metsässä näyttelujuttuja ja päivä päivältä nätisti seisominen sujuu paremmin. Hyvä niin, koska ihka ekaan näyttelyyni on vajaa viikko aikaa. Hui!

Treffit karkurin kanssa

Perjantaina meinasin saada koirakaverin ihan kotiin asti.
Olimme Ponnarin kanssa ulkoilemassa ja kuuma ilma sai minut heittäytymään nurmikolle puun varjoon lepäilemään. Siinä hengaillessamme joku heppu tuli kysymään Ponnarilta onko valkoinenkin koira meidän porukkaa. No ei ollut, mutta menimme katsastamaan tilannetta. Tiellä kuljeskeli valkoinen koiruus, rodusta ei tietoa mutta ainakin kaverissa oli jonkin sortin terrieriä. Tietä pitkin oli tulossa auto ja Ponnari sai vihellettyä koiralle niin, että se tuli pois tieltä. Yritin tehdä kaverin kanssa tuttavuutta mutta vastapuoli ei ollut samalla aaltopituudella kanssani, vaan irvisteli ja murisi. Ponnari yritti saada koiran lähtemään mukaamme, että saisimme sen turvaan autoilta ja juomaan. Hetken kaveria maaniteltuamme oli pakko luovuttaa, koska koira lähti erään talon pihalle ja sieltä metsään. Toivottavasti pikkuinen löysi takaisin kotiinsa. Ei kannattaisi karkailla, sitähän voisi joutua nukkumaan jossain muualla kuin sohvalla jos ei olisi kotona:)

Kolmikko ihan metsässä

Torstaina saimmekin Ponnarin kanssa seuraa metsään!
Reittimme metsään kulkee Jontun parvekkeen ohi ja meitsihän jäi maahan makaamaan heti kun bongasin tutun! Kiltisti maassa maaten odotin että Jonttu tuli mukaan, sen jälkeen villiinnyinkin ihan riehapetteriksi. Jonttu heitteli minulle keppejä mutta palautuksissa oli toivomisen varaa, jäin meinaan aina järsimään keppejä ja odottamaan uuden lentämistä :) Meitsi ei ole mikään noutaja!
Metsäilyn jälkeen makoilin nätisti ruoholla kun tytöt jaksoivat pälättää pälättämästä päästyään. Se on ilmeisesti joku tyttöjen juttu ja sellaisena saa pysyäkkin, meitsi ei lähde siihen leikkiin :) Onneksi nurmikolla on kiva maata ja haistella juttuja.
Ai niin, ennen metsään menoa kirmailin pellolla valkoisen paimenkoiran kanssa. Neiti oli aika nätti ja hyvä hyppelemään heinikossa.
Kotona harjoiteltiin näyttelyssä poseeraamista ja se sujuu jo hiukan paremmin. Nähtäväksi jää, miten maltan seistä kehässä kun ympärillä on paljon koiria ja ihmisiä..

Kaislikossa suhisee

Aurinko on porottanut niin lämpimänä että ihmeitä ei olla tehty. Läähätetty on ahkerasti :)
Tykkään maata läheisellä pellolla ruohojen, korsien ja muiden keskellä, siellä on hiukan viileämpää. Kieriskely heinikossa on tämän kuuman ajan hitti!

Where's Unto

Maastoudun aika hyvin metsikköön vai mitä olette mieltä?

Minä olen ihan iso poika jo!
Maanantaina olin kotona yksin työpäivän ajan enkä tehnyt mitään tihulaisuuksia! Mökin olin siirtänyt eteiseen mutta sekin vain siksi, että olin heti tervehtimässä kun Parta tuli kotiin.
Meille tuli joku ihmeellinen huriseva laite kylppäriin ja Ponnari selvensi minulle että se on kuivausrumpu. Rummussa lähtee kuulemma koirankarvat sukkien pohjista hyvin. En vaan tajua, mitä ne karvat haittaavat. Kuivausrumpu on aika tylsä enkä jaksanut katsella sitä lainkaan niin pitkään kuin pesukonetta. Pesukoneen luukusta näkyy sentään jänniä pyörteitä ja vellovaa vettä.
Iltasella otimme aurinkoa parvekkeella Ponnarin kanssa ja kun Ponnari oli jo nukkumassa, kävimme Parran kanssa poikien lenkillä. On tärkeää että pojat saavat ulkoilla kahdestaan joskus, ilman tyttöjä ja niiden ihmeellisiä kotkotuksia :)

Juhannus on juhlittu!

Juhannus on nyt juhlittu ja paluu arkeen alkoi rytinällä. Parta ja Ponnari menivät taas molemmat aamu kasiksi töihin ja minä täällä olen ihan yksikseni kotona. Torstaina kun olin yksikseni työpäivän verran, niin sain aikaan vain ihan pikkiriikkisen vesivahingon.. Päätin siirtää Villa Untamon ihan kiinni vesikuppiin ja siinä tuoksinassa vettä läikähti lattialle ja parketin saumathan imaisivat sen sisuksiinsa. Onneksi Parta ja Ponnari suhtautuivat asiaan stoalaisen tyynesti. Eipä siinä kai muukaan auttanut, vesi oli jo saumassa eikä sitä sieltä poiskaan enää saanut.
Ponnari oli perjantaina töissä ja me rötkötimme sen ajan Parran kanssa unten mailla. Ponnarin mukana tuli Janetski ja sekös vasta riemastutti minua! Pussasin Janetskin ihan pyörryksiin pitkästä aikaa, emme ole nähneet ainakaan kahteen viikkoon. Hirveän pitkä pusuttelutauko. Myöhemmin kylään tulivat Hemmo ja Annekin joten pussattavia riitti. Annella oli varvas murtunut ja tuo paketoitu koipi kiinnosti minua ihan vietävästi. Jalka pidettiin kuitenkin niin hyvin turvassa, etten päässyt tallomaan kipeää varvasta vielä kipeämmäksi.

Aiheutin Ponnarille sydämentykytyksiä metsässä perjantaina: Katosin rymistäen pusikkoon enkä tullutkaan takaisin Ponnarin kutsuessa. Ponnari lähti kulkemaan äänien suuntaan ja sieltähän minä löydyin, olin leikkimässä 2 pojan kanssa. Onneksi pojat eikä poikien vanhemmat olleet helposti pelästyvää sorttia ja karkailustani selvittiin kunnialla tällä kertaa.
Juhannus sujui loikoillen, lenkkeillen ja leikkien. Life is good!

Metsän poika tahdon olla,

Sankar jylhän kuusiston,
Tapiolan vainiolla
Karhun kanssa painii lyön,
Ja mailma Unholaan jääköön.

Ettei vaan Aleksis Kivikin olisi tykännyt rymistellä metsässä samalla innolla kuin minä?
Tänään on tylsää kun Parta ja Ponnari lähtivät molemmat töihin kahdeksaksi ja minä olen ihan yksin kotona ainakin satatoista tuntia...
Onneksi Villa Untamon siirteleminen paikasta toiseen on todella hyödyllistä ja hauskaa puuhaa. Eilen illallakin siirsin mökkini olohuoneesta keittiöön. Ponnari ei oikein tajua että ruoka ja vesi kannattaisi sijoittaa makuupaikan välittömään läheisyyteen ;)
Eilen metsälenkillä huomattiin taas että Ponnari on matemaattisesti lahjaton. Namuja oli niin vähän mukana, että näytelmäharjoitukset olivat ihan tyngät ja muita juttuja ei treenattu ollenkaan. Pitänee ostaa Ponnarille helmitaulu tai joku muu vempain :)
Seuraavat kolme päivää onkin kivoja kun Parralla ja Ponnarilla on vapaata, JEI!

Unto was here!

Villa Untamo on nyt merkitty!
Olin eilen yksin kotona viisi pitkää tuntia ja tylsäähän siinä ajassa ehti tulla. Ponnari luuli ensin että olin ollut kiltisti koko ajan kunnes puumerkkini Villa Untamossa paljastui :)
Jääköön salaisuudeksi Parralle ja Ponnarille onko puumerkki jäänyt hampaista, kynsistä vai luun syömisestä.
Emme ole muutamaan päivään olleet metsässä kun maa on ollut niin märkää mutta eilen pääsin juoksentelemaan sammalikossa koko nuoruuteni innolla. Harjoittelimme metsässä niitä näyttelemisen jatkoharjoituksia, luotettavaa luoksetuloa, normaalia luoksetuloa ja hyppäämistä käskystä. Kaikki sujui mallikkaasti ja hyppäsin Ponnarista pois päin kuin vanha tekijä. Hyppäsin vielä takaisinkin Ponnarin luo vaikkei edes pyydetty :)
Illalla meillä oli melkoinen tahtojen taisto kun kynteni piti leikata. Olen muutamlla viime kerralla pistänyt hanttiin oikein kunnolla vaikka ennen loikoilin ihan nätisti Parran leikatessa kynsiäni. Taisto päättyi lyhentyneisiin kynsiin mutta helpolla en kyllä luovuttanut!
Parta ja Ponnari uhkailivat että kynsien leikkaamista aletaan harrastaa taas joka viikko, että tajuaisin olla taas rauhallisesti leikattavana :)

Tässä on kuva meitsistä uudella tähystyspaikalla. Ikkunasta voi hyvin tarkkailla mitä viereisellä pellolla tapahtuu ja minkä näköisiä koiria siellä ulkoilutetaan. Meitsi on sellainen kyttäri :)

Herra tuholainen päivää!

Olin eilen ensimmäistä kertaa yksin uudessa kodissa. Yksinoloa kesti muutaman tunnin kun Parta ja Ponnari lähtivät hiukan kaupoille. Ehdin hiukan riehua ja levittää epämääräisiä kamoja pitkin lattioita. Ei mitään korjaamatonta vahinkoa, toisin kun makuuhuoneen ovessa ja ovenkarmissa ;) Ovi ja karmi ottivat hiukan osumaa kun Parta telkesi minut makkariin muuttolaatikoiden pois hakemisen ajaksi.
Parta ja Ponnari toivat oudon hökötyksen kotiin kauppareissultaan. Se on hiukan kuin pieni talo tai mökki paitsi että seinät ja katto ovat kangasta ja jotain verkon tapaista. Pohja on sentään jotain kovempaa, muovia veikkaisin. Hökötys näyttää tältä:
Sain sellaisen nahkaluurullan tuonne uuteen majapaikkaan ja kiltisti söin koko pötkylän mökissäni. Partakin testasi Villa Untamoa ja yritin tunkea itseni samaan aikaan sisälle. Yritykseksi jäi, Villa Untamo on yhden hengen mökki!
Siinä se minun mökkini nyt tönöttää olohuoneessa ja ennen pöydän alla ollut patjani sopii mökin pohjalle kuin tehtynä. Koiralla ei kai koskaan voi olla liian montaa nukkumapaikkaa? Epäilen että Villa Untamo liittyy johonkin tulevaan tapahtumaan ja minun olisi tarkoitus viihtyä mökissäni ovi suljettuna. Hmm, täytyy pohtia asiaa.

Hoidossa Minskin luona

Eilen olin hoidossa Minskin luona kun Parta ja Ponnari roudasivat vanhasta vintistä kamoja uuteen vinttiin. Minskin kanssa olimme ulkona kiipeilemässä kalliolla ja törmäsimme räksyttävään terrieriin. Meitsi ei tuollaisista äänekkäistä koirista juurikaan tykkää, tälläiset hiljaiset ja karismaattiset kutenn minä, ovat paljon mukavampia :)
Sunnuntaina ei siis tapahtunut sen kummempia, leikin Minskin kanssa, ulkoilin ja kuorsasin menemään. Illalla satoi inhasti vettä enkä siis päässyt metsään juoksemaan. Päivä oli mitä parhain rauhalliselle kukkien haistelulle :)

Herra kripsun krapsu

Olipas kivaa kun äiskä, sisko, Satu ja Elia olivat kylässä!
Iltaulkoilimme koko porukan voimin ja metsästä kuului sellainen ryske, kun painelimme Saimin kanssa menemään, että satunnainen metsässä kulkija olisi hyvinkin saattanut luulla hirven rymistelevän puskissa :) Saimi juoksee NIIN lujaa että minä en meinannut pysyä perässä.
Ulkoilun jälkeen Satu opetti minulle näyttelemisen jatkokurssin juttuja ja niitä täällä nyt treenaillaan. Heinäkuun näyttelyyn ei meinaan ole pitkä aika.
Yöksi Parta ja Ponnari ottivat minut makkariin ja Satu, Elia, Muffin ja Saimi olivat toisessa makuuhuoneessa. Kävelin koko yön rauhattomana ees ja taas koska talossa oli tyttöjä, mutta minä en päässyt leikkimään :(
Aamulla sainkin uuden lempinimen, Herra kripsun krapsu, koska kävelystäni parketilla kuuluu melkoinen kripinä.
Elia ja tytöt lähtivät aikaisin aamulla satamaan ja siitä laivalla Ruotsiin. Täällä pidetään peukkuja että tuomarit ihastuvat Muffiniin ja Saimiin yhtä paljon kuin omat kotijoukkoni.

Nyt on tulossa jännä ilta!

Olen koko päivän purkanut muuttolaatikoista leluja ja yrittänyt sijoitella niitä paikoilleen. Leluja pitää olla koska meille tulee vieraita! Meille tulee yökylään Satu, Elia, Muffin ja Saimi! JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE, äiskä tulee kylään!
Nyt on pakko taas mennä, osa leluista on vielä hukassa ja sängytkin petaamatta :)

Ähäkutti Kattimies, salaisuus on turvassa.

Tuo otsikko taisi olla Toni Tiikerin lausahdus muromainoksessa. Noh, meitsi ei ole tiikeri, joten salaisuuden turvaamisesta ei enää tarvitse välittää :) Vihdoinkin voin paljastaa mysteerin, jonka selvittelyn parissa askartelin viime viikolla:
Meillä on uusi koti!
Punaiset laatikot olivat muuttolaatikoita ja eilen ne haettiin pois paikasta, joka ennen tunnettiin nimellä koti. Laatikot vietiin uuteen asuntoon ja nyt elämme samojen laatikoiden keskellä täällä uudessa kodissa. Muutettu siis on! Ja muuton ajan minä nautin Nakkilan täyshoidosta!
Vaihdoimme kaupunkiakin, tosin Turku on ihan kivenheiton päässä. Uuden kodin lähellä on metsää ja peltoa ja jos oikein tarkasti katsoo, meiltä näkee merenkin :)
Ponnari on onneksi tämän viikon kesälomalla etten heti joudu olemaan yksin uudessa kodissa. Hetki siihen varmasti menee, että saan merkittyä paikan omakseni ja tartutettua tuoksuni paikkoihin. Nyt täällä tuoksuu vain uudelta ja puulta.
Lähimetsä on nyt testattu ja juoksin pitkin metsää maa tömisten. Jahtasin yhtä varistakin hetken, mutta varis lennähti puuhun raakkumaan eikä jäänyt jahdattavakseni pitkäksi aikaa. Tylsä raakku :)
Metsässä juoksentelun jälkeen uni maistui hyvin omalla tutulla soffalla.
Illalla pääsen Parran ja Ponnarin kanssa tutustumaan uuteen ympäristöön paremmin ja toivon mukaan saan taas juosta vapaana tuulen lailla.
Ei hullumpi tämä uusi paikka!

Heippa hetkeksi!

Meitsi lähtee nyt Nakkilaan pallutettavaksi ja paijattavaksi.
I'll be back!

Party party party!

Päätin kantaa korteni kekoon punaisten laatikoiden kanssa. Tai pikemminkin keosta pois. Keksin pitää juhlat ollessani yksin kotona ja raahasinkin sänkyyni melkoisen arsenaalin juhlajuomaa. Oli aikamoinen työ nostaa juomat pois laatikosta, purkaa pullot paketista ja kuplamuovista ja sitten vielä kantaa juomat sänkyyn. Sain huhkia oikein kunnolla :)



Sängystä löytyi 6 piccolopulloa Piperin kuohujuomaa, normaali pullo Cavaa ja viinipulloteline. Perussetti.

Heipä hei, hyvää iltaa. Umppa-lumppa seikkailee taas.

Parta kutsuu minua Umppa-lumpaksi, ehkä minä sitten muistutan Willy Wonkan suklaatehtaan pientä, pyöreää ja oranssia ukkelia :)Tai sitten vanha sanonta pitää paikkansa ja rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Olen tainnut unohtaa kertoa että minua hiukan varusteltiin maanantaina. Ajelimme Karvakorviin maanantaina ja tarkoituksena oli ostaa minulle kuonopanta. Onneksi lempparimyyjäni Anne oli palannut Karvakorviin, Anne tietää aina mikä minulle sopii ja mistä leluista tykkään :) Annen laittaessa kuonopantaa minulle päätin heittäytyä ihan pelleksi ja kierin lattialla sekä Annen jalkojen päällä. Kuonopanta saatiin kuitenkin puettua minulle ja voi yöks! Panta oli ihan kamala! Menin pitkin eläinkauppaa pää kenossa ja sivuaskelin enkä ollenkaan pitänyt olostani. Teimme kierroksen ulkona mutta onneksi tajusin tosi nopeasti miten kuonopannasta pääsee eroon. Ei siis kuonopantaa tälle lättykuonolle. Mukaan tarttuivat nahkaiset vedonestovaljaat sekä isojen poikien panta, kiristävä metalliketju. Samalla reissulla ostettiin turvavyövaljaat joten nyt on hihnoja, remmejä, pantoja ja valjaita joka lähtöön. Mannekiinikuvat uusista vermeistä vielä puuttuvat, Ponnari on ollut viime aikoina laiska kuvaaja :) Liittynee siihen selvitettävään mysteeriin samoin kuin se, että Nynneli oli meillä tiistaina ja taas ne punaiset laatikot saivat huomiota. Laatikkoleikin jälkeen kävimme Nynnelin, Parran ja Ponnarin kanssa siinä samassa tyhjässä asunnossa kuin viime sunnuntainakin. Merkitsin taas paikkoja kierimällä pitkin lattioita ja parannuksena viime käyntiin, minulla oli oma vesiastia. Ja olikin aika leuhka astia, Alessin Lupita, jonka Nynneli osti minulle. Nynneli on aikamoinen ostelija! Ei tarvinnut tällä kertaa latkia vettä uunipelliltä :)
Mysteeri on ratkennut vihdoin, mutta lupasin Parralle ja Ponnarille etten paljasta sitä vielä. Ensi viikolla vasta. Unlock Holmesin tutkimukset ovat tältä erää päättyneet, tutkimusraportti luvassa siis ensi viikolla.

Dog Tornado

Minä sain viikonloppuna uuden aktivointilelun, muovisen Dog Tornadon. Tornado on vaikeusasteeltaan vaikeampi kuin se Hänen Majesteettinsa leipurilta lainattu ja rikki kuolastettu Dog Spinny. Eipä tuokaan paljon haastetta tarjonnut, selvitin helpomman tason hujauksessa ja sen vaikeammankin kahdessa hujauksessa. Vaikeammassa tasossa nuo pyörivät levyt voi ikään kuin lukita sellaisella muovisella luulla niin, että vain 2 levyistä pyörii vapaasti. Haastavinta oli saada namu sen luun alta pois. Aikani koetin saada muoviluuta liikkumaan tassulla, mutta eihän tällainen äijämäisen iso tassu mahdu mihinkään. Kippasin lelun ylösalaisin ja johan pääsin piilotettuun herkkuun käsiksi. Tai tassuiksi :) Ponnarin yllätti se, että tajusin miten Tornadon saa pois sohvan tai tv-tason alta. Meikäpä tajusikin sohia lelua tassulla niin että tassu osui lelun koloon ja sittenhän lelu oli helppo vetää pois hankalasta paikasta!

Dog in Disguise

Kukas se siellä piilottelee?


Minä vain, minä vain., minä pikkuinen Untamo undulaatti.