Aamulenkillä lauantaina veimme Ponnarin kanssa pahviroskia roskakatokseen ja jouduimme heti kättelyssä pelastuspuuhiin. Katoksessa on sellaiset metalliset ristikko-ovet ja ristikon väleistä katokseen oli päässyt joku pieni tirpunen. Tirpu lenteli katoksessa ja lento oli sen verran päätöntä, että katoksessa oli ilmeisesti lennelty jo jonkin aikaa. Ponnari yritti pitää toista ovea auki niin että tirpunen olisi päässyt lentämään ulos, mutta oman haasteensa juttuun toi Ponnarin outo pelko lentäviä otuksia kohtaan. Perhoset ovat pahimpia, mutta päättömästi kohti lentävät linnut ja lepakot ovat hyvänä kakkosena. Siinä me sitten kyykimme ja pyörimme kunnes lintu yks kaks putosi maahan. Hetki oli oiva Ponnarin nousta ylös, avata molemmat ovet ja sitten päästää minut herättämään tirpusta. En päässyt vielä edes kovin lähelle tirpua kun se jo virkosi ja tajusi lentää ovesta ulos. Meistä on muodostumassa melkoinen Pelastuspartio Bernard ja Bianca. Onneksi lauantain pelastus sujui paremmin kuin perjantainen. Toivottavasti koiruus on jo löytänyt kotiin.
Ponnari vei minut iltalenkille koska Parta jäi töiden jälkeen kylille. Menimme eri puolelle metsää kuin yleensä ja meikä teki melkoisen löydön: Metsässä oli pääkallo, luultavasti lehmän. Muitakin luita siellä oli, ainakin sääriluu ja kylkiluita. Mystistä.
Ponnarilla ei ollut kameraa mukana, mutta taidamme sunnuntaina mennä kameran kanssa metsään..
Ja jos pääkallossa ei ollut tarpeeksi jännitystä lauantaille niin tässä hiukan lisää: Ponnarilla oli kotiavaimet housujen vetoketjullisessa takataskussa etteivät avaimet häviäisi metsässä. Olisi kuitenkin kandennut tarkistaa, ettei taskussa ole reikää.. Ponnari siis hukkasi avaimensa ja olimme metsässä. Ilman puhelinta, koska mukana oli Furminator harjausta varten. Palasimme jälkiämme taaksepäin ja onneksi kiinnostuin yhdestä sääriluusta ja parkkeerasin itseni sen viereen. Sieltähän ne avaimet löytyivät ja pääsimme takaisin kotiin.
Harjoittelimme metsässä näyttelujuttuja ja päivä päivältä nätisti seisominen sujuu paremmin. Hyvä niin, koska ihka ekaan näyttelyyni on vajaa viikko aikaa. Hui!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti