Juhannus on nyt juhlittu ja paluu arkeen alkoi rytinällä. Parta ja Ponnari menivät taas molemmat aamu kasiksi töihin ja minä täällä olen ihan yksikseni kotona. Torstaina kun olin yksikseni työpäivän verran, niin sain aikaan vain ihan pikkiriikkisen vesivahingon.. Päätin siirtää Villa Untamon ihan kiinni vesikuppiin ja siinä tuoksinassa vettä läikähti lattialle ja parketin saumathan imaisivat sen sisuksiinsa. Onneksi Parta ja Ponnari suhtautuivat asiaan stoalaisen tyynesti. Eipä siinä kai muukaan auttanut, vesi oli jo saumassa eikä sitä sieltä poiskaan enää saanut.
Ponnari oli perjantaina töissä ja me rötkötimme sen ajan Parran kanssa unten mailla. Ponnarin mukana tuli Janetski ja sekös vasta riemastutti minua! Pussasin Janetskin ihan pyörryksiin pitkästä aikaa, emme ole nähneet ainakaan kahteen viikkoon. Hirveän pitkä pusuttelutauko. Myöhemmin kylään tulivat Hemmo ja Annekin joten pussattavia riitti. Annella oli varvas murtunut ja tuo paketoitu koipi kiinnosti minua ihan vietävästi. Jalka pidettiin kuitenkin niin hyvin turvassa, etten päässyt tallomaan kipeää varvasta vielä kipeämmäksi.
Aiheutin Ponnarille sydämentykytyksiä metsässä perjantaina: Katosin rymistäen pusikkoon enkä tullutkaan takaisin Ponnarin kutsuessa. Ponnari lähti kulkemaan äänien suuntaan ja sieltähän minä löydyin, olin leikkimässä 2 pojan kanssa. Onneksi pojat eikä poikien vanhemmat olleet helposti pelästyvää sorttia ja karkailustani selvittiin kunnialla tällä kertaa.
Juhannus sujui loikoillen, lenkkeillen ja leikkien. Life is good!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti