Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

torstai 16. helmikuuta 2012

Kettu Kolttostelija

Se on tietysti meitsi, Masa on tosi kiltti poika eikä kolttostele, ei ainakaan syömällä tavaroita :)
Meitsi on ehtinyt tuhota pari pleikkarin ohjainta ja siinä sivussa taisi tuhoutua telkkarin ja digiboksinkin kaukkarit. Alkuun sain hyvin hämättyä ja osoitella tuhojen tekijäksi Angusta mutta jäin kiinni silloin kun Masa oli Minskilässä hoidossa. Kömpelöä. Asiaan on etsitty ratkaisua kun uusia ohjaimia ei kuulemma viitsisi viikoittain ostaa ja ensin ohjaimet nostettiin vaan soffan viereiselle senkille. No eihän se auttanut, löysinhän minä ne siitä. Seuraavaksi ohjaimet ja kaket laitettiin kulhoon sohvan viereiselle senkille. Ei ollut haaste eikä mikään ottaa ohjaimia kulhosta, sen kun hyppäsi sohvalle, nousi käsinojalle ja siitä etujalat senkille ja sitten saikin valita mieleisensä kapulan. Nyt pirulaiset ovat laittaneet ohjurit lasiseen, korkeaan törppöön ja nostaneet törpön ruokapöydälle. Ihan naurettavaa, enhän minä niitä sieltä saa. Törpöstä kun ei saa millään kiinni, pelkkään ohjaimeen saisin vielä tartuttua nousemalla vaan takajaloilleni. Onneksi keksin muuta puuhaa ohjaimien ollessa ulottumattomissani. Yhtenä päivänä Parta löysi meitsin pöydän alta sängystään onnellisena syömässä hedelmäveistä, kahvapuolelta onneksi :) Ponnari taas löysi kotiin tullessaan meitsin punkasta spriiliukoisen paksun tussin kanssa. Veitsen olin pöllinyt työhuoneesta vaivihkaa ilmeisesti aamulla, Ponnari ei ole aamuisin ihan skarpeimmillaan, ja vienyt saalin sänkyyn uudelleen muotoiltavaksi. Onneksi ei käynyt haavereita terän kanssa ja kahvankin muotoilu piristyi kummasti. Tussi taas oli ilmeisesti pudonnut lattialle ja kierinyt senkin alle, koska Ponnarin tullessa kotiin senkki oli poikittain sohvan ja ruokapöydän välissä. Vessaharjalle annoin yksi päivä kyytiä, kun olin kylpyhuoneessa. Ponnari luuli ensin että olin syönyt koko kapineen mutta harja löytyi onneksi kaapin alta. Olisi voinut olla siinä määrässä muovia ja harjaksia hiukan sulattelemista..
Noiden lisäksi ei olekaan tainnut tuhoutua kuin muutama vessapaperirulla Masan toimesta eli aika olemattomilla tuhoilla on menty. Niin ja onhan se Ponnarin papan sodassa käynyt arkku ottanut pari osumaa mutta hampaanjäljistä paljon nähnyt arkku saa vaan lisää luonnetta :)
Masa ei tosiaan ole mikään järsijä mutta auta armias jos tuolille jää sukka, käsine tai kaulahuivi niin sen Masa Pöllijä kiikuttaa heti sänkyynsä. Vaatekappaleet saa kyllä ehjinä ja yltä päältä kuolaisina takaisin ihan noutamisen vaivalla eli eipä tuokaan ole niin noko nuukaa.

5 kommenttia:

Viivi kirjoitti...

Voi ihanuus teitä :) Oli niin kivaa nähdä eilen, vaikkakin pikaisesti. Piristätte kyllä mieltä!

Unknown kirjoitti...

Hei kiitos samoin, on aina kiva treffata!

Riikka kirjoitti...

voi teidän riiviötä! onneks ei sattunu mitään veitsileikeissä !

Annika Mikkola kirjoitti...

Teidän toimittaja herrahan on harrastellut sitten samanmoisia veitsi temppuja, kuin Mosse nuorena miähenä :-D

Hauska lukea näitä teidän kommelluksia. :-)

Unknown kirjoitti...

Välillä oikein ihmetyttää ettei mitään vakavampaa satu kun lelut on toisinaan hiukan vaarallisia. Ja niin se kai on että äijillä on äijien lelut ja Mossehan on todellinen ÄIJÄ.