Käväisimme maanantaina pitkästä aikaa koirapuistossa. Koirapuistossa oli aidat uusittu ja vanhan puiston kylkeen oli tehty uusia aitaus pienemmille koirille. Ensin piti tietysti lukea kaikki uutiset ja jättää hiukan omiakin viestejä, sitten vasta maltoimme hiukan juoksennella. Kauaa emme kahteen pekkaan leikkineet sillä viereiseen aitaukseen tuli juoksemaan 8-kuinen tyttö. Siinähän se sitten menikin loppu aika, aidan viertä tytön perässä juosten. Lääniä olisi ollut vaikka kuinka hurumycket mutta sitkeästi juoksimme molemmat 10 metrin mittaista väliä tyttökoiran perässä, aita ikävästi välissämme. Saimme lumiseen maahan aikaiseksi melkoisen uran trampatessamme eestaas ja peräkanaa samaa kohtaa uudestaan ja uudestaan. Tyttö oli merkiltään joku paimenkoiriin kuuluva ja innosti meidät koltiaisetkin hiukan haukkumaan, pitihän sitä nyt neitokaisen haukahduksiin jotain vastata Parta ja Ponnari olivat tästä hiukan ihmeissään kun eivät ole montaa kertaa kumeita haukahduksiamme kuulleet.
Angus on kyllä juostessaan nopea kuin tuuli ja ilo silmälle. Masa on sellainen sulavaliikkeinen salama :) Askel on höyhenen kevyt ja kissamaisen joustava, meitsi on enemmän sellainen pyrähtelijämäinen koikkelehtija. Ponnarilla oli kamerakin toiveikkaasti mukana mutta hämärä ehti puistoon ennen meitä joten kuvaaminen jäi aikaan valoisampaan. Ulkoilun jälkeen maistukin ruoka ja syömisen päälle piti ottaa tietysti pienet tupsluurit. Ponnari katseli elokuvaa ja väitti että on vaikea pysyä virkeänä kun molemmilta puolilta kuuluu tasainen ja äänekäs kuorsaus.
Mainio maanantai! Kuva ei liity maanantaihin mitenkään vaan on kesäisen kuvauksen satoa. Kuva siis Studio Nevian / Jenni Kaurila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti