Dannyn luona

Lauantaina olikin taas hoitopäivä ja pääsimme Minskilään testaamaan rappujen uusia liukuesteitä.
Menimme Minskin luo heti aamupalan jälkeen ja meitäpä odottikin iloinen yllätys. Minski oli ostanut meille molemmille omat rotat. Rotta on hyväksi ja kestäväksi todettu, Opehan toi sellaisen kerran meitsille ja olemme Anguksen kanssa repineet rottaa suuntaan ja toiseen saamatta rottaa rikki. Hyökkäsimme heti uusien lelujen kimppuun emmekä edes tainneet huomata että parta ja Ponnari poistuivat paikalta. lelujen retuuttamisen jälkeen oli brunssin aika ja söimme onnellisina nahkaluita Minskin juodessa aamukahviaan. Tällä kertaa en edes yrittänyt varastaa Anguksen luuta vaan tyydyin syömään omani : )
Käväisimme Minskin kanssa tyhjässä koirapuistossa päästämässä vähän höyryjä ja puiston ohi kulki nainen ranskanbulldogginsa kanssa. Nainen katseli menoamme puistossa ja päätti että meitä komistuksia on pakko tulla tervehtimään. Käyttäydyimme mallikkaasti ja nainen oli meistä ihan myyty. Olemme kuulemma niin hellyttäviä ruttunaamoja että ei meistä voi kuin tykätä : ) Naisen ranskanbulldoggi piti kovaa komentoa ja tottahan tällaiset nuorukaiset tottelevat kun tyttö komentaa, ei siinä parane pullikoida vastaan.
Minski oli ovela ja sulki meidät olohuoneeseen aina poistuessaan itse yläkertaan, ihan vaan siksi ettei Angus jäisi taas yläkertaan jumiin. Aika fiksusti tehty!
Kun Parta ja Ponnari tulivat alkuillasta hakemaan meitä ja istuivat alas, niin hyppäsimme molemmat heti syliin. Oli meillä kai vähän niitäkin tyyppejä sitten ikävä. Ja kun Minskin vahtivuoro oli ohi niin minnekäs Angus loikki, ellei yläkertaan. Tällä kertaa ei mennyt kantamiseksi kun Parta ja Ponnari tajusivat blokata rappujen kapeamman puolen niin. Fiksua toimintaa ja ehkä Anguksestakin vielä saadaan rappuja kulkeva malli : )
Jälleen kerran hoitopäivä oli ihan huippu, Minski on luultavasti maailman paras Danny!