Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

perjantai 27. toukokuuta 2011

Rekiretki olkkarissa

Tiesittekö että sängystä on aika moneksi? Ilmeisin käyttötarkoitus sängylle on nukkuminen mutta kekseliäs keksii muitakin tapoja käyttää petiä. Punkasta voi esimerkiksi tehdä majan kun sen kaataa sopivasti seinää vasten tai sänkyä voi käyttää tyynynä kun nukkuu lattialla. Sängystä saa myös pienehkön mutta näppärän painikehän jos pelkää painimista kovalla alustalla. Eilen tuli keksityksi että sängystä voi myös tehdä vetopelin. Istuskelin ihan rauhassa yhtään Angusta härnäämättä olohuoneen koirapedissä nalle suussani kun ihan yllättäen Angus tuli repimään nallea suustani. En tietenkään suostunut moiseen anastukseen vaan purin hampaitani tiukemmin yhteen nallesta kiinni pitäen. Angus nappasi nallea päästä kiinni ja alkoi kiskoa lelua itselleen samalla parvekkeen suuntaan pakittaen. Siinä sitä sitten purjehdittiin sänkylaivalla parvekkeen ovelle Anguksen hoitaessa kaikki lihaksia vaativat duunit. Ei hassumpi tapa siirtyä paikasta toiseen : )

Ponnarin imuroidessa kiepuimme taas tiellä kuin hyrrät ja jossain kohtaa kaatua muksahdin lattialle kun sotkeennuin imurin letkuun. Ei sille mitään voi, se imuri on niin mielenkiintoinen kapistus. Saimme toki tehdä myös lähempää tuttavuutta Herra Imurin kanssa kun Ponnari hiukan imuroi meitä molempia tekstiilisuulakkeella. Kummallakaan meistä ei ollut mitään imurointia vastaan mutta meitsillä on vielä sen verran montaa numeroa liian iso nahka että nahkani joutui monta kertaa sinne suulakkeen sisälle. Eipä kyllä haitannut sekään, meitsi ei niin viitsi hötkyillä moisista jutuista.
Iltalenkki mentiin taas koko lauman voimin, Parta ja Ponnari meitä taluttaen ja me poijjaat samaa keppiä kantaen.

Ei kommentteja: