Minskilässä

Keskiviikkona alkoi normaali arki ja olin muutaman tunnin yksin kotona. Ponnarin tullessa kotiin sain hiukan murkinaa ja sitten suuntasimme ulos ihanaan auringonpaisteeseen. Ulkoilun jälkeen ehdin riehua hetken lelujen kanssa kunnes Ponnari oli taas eteisessä remmi kädessä. Mitä ihmettä, juurihan siellä ulkona oltiin. Noh, emme lähteneetkään kävelylle vaan ajelulle. Jei! Auto pysähtyi jokseenkin tutun oloiseen paikkaan ja tiesin että olin aiemminkin tällä seudulla käynyt. Ponnarin koputellessa oveen mietin siinä rappusilla seistessäni, että minun pitäisi kyllä tietää kuka täällä asuu.. Kun oven aukaisi Parran sisko Minski niin viimeinkin tiesin miksi paikka vaikutti tutulta : ) Pääsin Minskin luo hoitoon pariksi tunniksi kun Ponnarilla oli jotain menoa eikä meitsiä haluttu jättää taas uudestaan yksin kotiin. Sopii mainiosti, Minskilässä on kivaa! Heti ovesta sisälle päästyäni hyökkäsin olohuoneesta löytyneen lelun kimppuun enkä olisi malttanut olla paikallani edes sitä hetkeä, kun Minski otti pannan kaulastani. Lattialla odotti vesikippo ja pöydällä pussillinen puruluita, Aika hyvin varusteltu hoitopaikka : ) Minski oli tilannut pari hyllyä kirjoilleen ja ne toimitettiin parahiksi meitsin ollessa paikalla. En edes huomannut Ponnarin lähtöä kun olin suuna ja päänä menossa yläkertaan Minskin ja pakettien kanssa. Apuakin minusta oli, tungin jättimäistä tassuani avuksi Minskin ruuvatessa ja silppusin pahvipaketit paljon helpommin pahvinkeräykseen vietävään kokoon : )
Ulkonakin piipahdeltiin mutta silti onnistuin pissimään Minskin matolle. Ei kauhean kohteliasta : (
Jossain kohtaa iltaa Parta liittyi joukkoomme ja esittelin innoissani aikaansaamaani pahvisilppua sekä leluja joita olin retuutellut. Kotvasen kuluttua Ponnarikin pölmähti paikalle ja sitten olikin jo aika lähteä kotiin. Olipas kiva keskiviikko ja ihan huippu hoitopaikka!