Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Minskilässä


Keskiviikkona alkoi normaali arki ja olin muutaman tunnin yksin kotona. Ponnarin tullessa kotiin sain hiukan murkinaa ja sitten suuntasimme ulos ihanaan auringonpaisteeseen. Ulkoilun jälkeen ehdin riehua hetken lelujen kanssa kunnes Ponnari oli taas eteisessä remmi kädessä. Mitä ihmettä, juurihan siellä ulkona oltiin. Noh, emme lähteneetkään kävelylle vaan ajelulle. Jei! Auto pysähtyi jokseenkin tutun oloiseen paikkaan ja tiesin että olin aiemminkin tällä seudulla käynyt. Ponnarin koputellessa oveen mietin siinä rappusilla seistessäni, että minun pitäisi kyllä tietää kuka täällä asuu.. Kun oven aukaisi Parran sisko Minski niin viimeinkin tiesin miksi paikka vaikutti tutulta : ) Pääsin Minskin luo hoitoon pariksi tunniksi kun Ponnarilla oli jotain menoa eikä meitsiä haluttu jättää taas uudestaan yksin kotiin. Sopii mainiosti, Minskilässä on kivaa! Heti ovesta sisälle päästyäni hyökkäsin olohuoneesta löytyneen lelun kimppuun enkä olisi malttanut olla paikallani edes sitä hetkeä, kun Minski otti pannan kaulastani. Lattialla odotti vesikippo ja pöydällä pussillinen puruluita, Aika hyvin varusteltu hoitopaikka : ) Minski oli tilannut pari hyllyä kirjoilleen ja ne toimitettiin parahiksi meitsin ollessa paikalla. En edes huomannut Ponnarin lähtöä kun olin suuna ja päänä menossa yläkertaan Minskin ja pakettien kanssa. Apuakin minusta oli, tungin jättimäistä tassuani avuksi Minskin ruuvatessa ja silppusin pahvipaketit paljon helpommin pahvinkeräykseen vietävään kokoon : )
Ulkonakin piipahdeltiin mutta silti onnistuin pissimään Minskin matolle. Ei kauhean kohteliasta : (
Jossain kohtaa iltaa Parta liittyi joukkoomme ja esittelin innoissani aikaansaamaani pahvisilppua sekä leluja joita olin retuutellut. Kotvasen kuluttua Ponnarikin pölmähti paikalle ja sitten olikin jo aika lähteä kotiin. Olipas kiva keskiviikko ja ihan huippu hoitopaikka!

2 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

Ihan huippu hoitotäti toi Minski :)

Unto kirjoitti...

Minski on hoitotätien aatelistoa. Siellä on aina herkut ja systeemit valmiina ja ulkoillakin saa niin paljon kuin vaan haluaa. kaikilla pitäisi olla oma Minskilä :)