Viikonloppu viuhahti taas

Perjantaina kun menin Parran kanssa ulos, niin pihalla olikin yllätys. Siellä meitsiä odotti Jonttu ja pienen odottelun jälkeen paikalle tuli myös Jontun kummityttö Liina. Opin melkein Liinan ja namien avulla antamaan tassua : )
Yllätystreffien jälkeen Parta lähti töihin ja minä jäin makkariin odottelemaan Ponnaria pariksi tunniksi. Ponnarin tullessa kotiin istuin kauniisti sängyssä häntä heiluen. Hypähdin alas ja istuin portin taa odottamaan, portti ei meinaan aukea jos ei käyttäydy nätisti. Lähdimme suoraan ulos ja ulkona testailimme taas naksuttimen tehoa. Reagoin ulkona nimeeni ehkä 8 kertaa kymmenestä, ihan hyvin tällaiselta 4 kuukauden ikäiseltä natiaiselta.
Ilta sujui normaalia kaavaa noudattaen, tirsoja, ruokaa, naksutinkoulutusta ja ulkoilua. Ponnari koetti ottaa ulkona kuvia mutta meitsiä ei poseeraaminen kiinnostanut. Tuulen voimasta lentelevät risut olivat paljon mielenkiintoisempia kuin nätisti paikallaan istuminen.
Lauantaina ei tapahtunut mitään ihmeellistä, lorvailin Ponnarin kanssa kotona Parran ollessa töissä.
Sunnuntaina kävimme Nakkilassa syömässä ja yritin aluksi kiivetä ruokapöydän tuolille istumaan niin kuin kaikki muutkin. Ei onnistunut ja sainkin haahuilla yksikseni sen aikaa kun ihmiset söivät. Onneksi Nakkilan emännällä on leluja ja yksi uusi pandakarhu saikin kaiken huomioni odotellessani koirien kattausta. kannatti odottaa, Nakkilan emännällä on aina herkkuja kaapissa meitsin varalle : )
Kotona yritin esittää avutonta sohvan suhteen. Nostin etutassut sohvalle ja venytin itseni sohvalle niin, että vain takajalat olivat maassa. Sitten katselin surkean näköisenä ympärilleni ihmisvinssiä etsien. Ei mennyt filmaus läpi. Jos kuulemma pääsee ihan itse kiipeämään sänkyyn, ei sohvalle kiipeämisen pitäisi tuottaa mitään ongelmaa. No ei kai se tuota ei mutta kun se vinssi on niin paljon helpompi..