Nakki voittaa mittarimiehen

Torstaina olin aamulla vielä ihan väsynyt keskiviikon treffeistä. Aamulenkki ei huvittanut yhtään, eikä tilannetta auttanut hyytävä pakkanen, hrr!
Sain taas nautiskella omasta erinomaisesta seurastani pari tuntia päivällä ja missäs sitä olostaan enemmän nauttisi kuin kielletyssä paikassa, ihmisten sängyssä. Parran ja Ponnarin kannattaisi ottaa mallia Kerttulasta, siellä on koirille ihan oma sänky.
Ponnarin kotiuduttua ohjelmassa oli ruokaa, ulkoilua, naksutusta ja hiukan lepäilyä. Meillä kävi joku tyyppi mittarin kanssa mittailemassa, josko parvekkeen ovesta puuttuu jotain tiivisteitä. Hiukan se mittarimies minua kiinnosti, mutta kun Ponnari kutsui, niin menin pois jaloista ja sitten istuinkin Ponnarin edessä kuin tatti. Syy löytyy nakeista, Ponnari heitti meitsille pienen murenan nakkia aina kun katsoin Ponnaria silmiin. Mihin sitä siitä olisi kannattanut lähteä? Keskiviikon jutuista unohtui kertoa että olin apumiehenä pakastimen tyhjennyksessä. Ponnari latoi pakkasesta Unton vihannessoseita kassiin ja siellähän minä pyörin, pakastimen ja kassin välissä, kuin hyrrä. Nappasin pussillisen sosetta itselleni, kuorin muovipussin päältä pois ja aloin järsiä jäistä vihanneskimpaletta. Kyllästyttyäni järsimiseen aloin pelata jalkapalloa vihanneskuutiolla kunnes Ponnari nappasi ruuan pois tassuistani. Kun ruualla kuulemma ei saa leikkiä. Unton vihannessoseet menivät hyötykäyttöön, hyvä niin. Meitsi kun syö nappuloita ainakin siihen saakka että olen kasvuni kasvanut eikä noita soseita vuositolkulla voi pakkasessakaan pitää.
Ai niin, yksi päivä järjestin kylpyhuoneeseen pienen yllätyksen. Kenenkään huomaamatta oli hiipinyt kylppäriin ja silpunnut rullan vessapaperia ja siivousrätin. Ei kannattaisi kääntää silmiään pois meitsistä : )