Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

maanantai 28. helmikuuta 2011

Viikonloppu viuhahti taas

Perjantaina kun menin Parran kanssa ulos, niin pihalla olikin yllätys. Siellä meitsiä odotti Jonttu ja pienen odottelun jälkeen paikalle tuli myös Jontun kummityttö Liina. Opin melkein Liinan ja namien avulla antamaan tassua : )
Yllätystreffien jälkeen Parta lähti töihin ja minä jäin makkariin odottelemaan Ponnaria pariksi tunniksi. Ponnarin tullessa kotiin istuin kauniisti sängyssä häntä heiluen. Hypähdin alas ja istuin portin taa odottamaan, portti ei meinaan aukea jos ei käyttäydy nätisti. Lähdimme suoraan ulos ja ulkona testailimme taas naksuttimen tehoa. Reagoin ulkona nimeeni ehkä 8 kertaa kymmenestä, ihan hyvin tällaiselta 4 kuukauden ikäiseltä natiaiselta.
Ilta sujui normaalia kaavaa noudattaen, tirsoja, ruokaa, naksutinkoulutusta ja ulkoilua. Ponnari koetti ottaa ulkona kuvia mutta meitsiä ei poseeraaminen kiinnostanut. Tuulen voimasta lentelevät risut olivat paljon mielenkiintoisempia kuin nätisti paikallaan istuminen.
Lauantaina ei tapahtunut mitään ihmeellistä, lorvailin Ponnarin kanssa kotona Parran ollessa töissä.
Sunnuntaina kävimme Nakkilassa syömässä ja yritin aluksi kiivetä ruokapöydän tuolille istumaan niin kuin kaikki muutkin. Ei onnistunut ja sainkin haahuilla yksikseni sen aikaa kun ihmiset söivät. Onneksi Nakkilan emännällä on leluja ja yksi uusi pandakarhu saikin kaiken huomioni odotellessani koirien kattausta. kannatti odottaa, Nakkilan emännällä on aina herkkuja kaapissa meitsin varalle : )
Kotona yritin esittää avutonta sohvan suhteen. Nostin etutassut sohvalle ja venytin itseni sohvalle niin, että vain takajalat olivat maassa. Sitten katselin surkean näköisenä ympärilleni ihmisvinssiä etsien. Ei mennyt filmaus läpi. Jos kuulemma pääsee ihan itse kiipeämään sänkyyn, ei sohvalle kiipeämisen pitäisi tuottaa mitään ongelmaa. No ei kai se tuota ei mutta kun se vinssi on niin paljon helpompi..

2 kommenttia:

lessu kirjoitti...

Ne on nää soffat niin mieluisia paikkoja pienille bullmastiffeille :))!!Meidänkin Aino pienenä yritti soffalle-siellähän ne ihmisetkin löhöilee!!!Ja neiti pääsi ite eka kerran vähän yli 3 kk:n iässä ja siitä alkaen talon soffat olleet kovassa käytössä,hih!!Nyt Ainolla ikää 8 1/2 kk:ta.

Unto kirjoitti...

Ei se ole sohva eikä mikään jos siinä ei makoile bullmastiffia :) Ainolla on ilmeisesti ollut raajojen hallinta jo nuorempana paremmin hallussa kuin Lemmyllä, vieläkin on sohvalle kiipeäminen aika työn takana :)