Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Häkkikoira


Parta roudasi metallihäkkini kellarista kotiin koska Ponnari aikoo ommella häkin päälle hupun. Häkki vietiin parvekkeelle ja avattiin taitoksistaan pöydän päälle että Ponnarin on helppo ottaa mittoja. Häkin pohjalle testattiin viime kesänä erkkarista voitettua pehmustetta ja pienellä muotoilulla siitä tuleekin ihan passeli. Kun Ponnari jätti häkin rauhaan ja meni takaisin sisälle, valtasin häkin salamana. Juu-u, loikkasin pöydän päällä olevaan häkkiin luu suussani ja sinne jäin.
Pöytä on sellainen matala sohvapöytä, ehkä puoli metriä korkeudeltaan eli en sentään ihan kenguruloikannut ruokapöydälle :) En ainakaan pode ihan hillitöntä häkkikammoa.
Syy metallihäkin käyttöön on aika selkeä, kankainen häkki on niin rikki, ettei Ponnari uskalla lähteä sen kanssa Tanskaan. Tai toimisihan se jos joku olisi koko ajan häkin vieressä vahtimassa ettei vetoketju paukahda viimeistä kertaa rikki ja etten kaada häkkiä :)

4 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

Nyt on kaikki valmiina reissua varten näköjään ;)
minä en uskalla jättää titoa HETKEKSIKÄÄN kangashäkkiin vaikka se on upouusi ja ehjä :(
Norjassa oli kerran se häkin päälykansi auki niin herra loikkasi sieltä katon kautta häkistä ulos. onneksi seisoin vieressä... ei ole isäänsä tullu, aksan saattoi jättää minne vaan kangashäkkiin.

Viivi kirjoitti...

Meillä tytöt onneksi vielä pysyy kevarissa..Mutta kyllä Berttakin eleitä näyttää, että läpi saatetaan joku kerta tulla :D Äsken kun Oili ja Aune olivat mukana turisteina näyttelyssä, makoilivat ne isossa kevarissa luukku koko ajan auki (vetskari ihan rikki), eli ei taida niilläkään häkkikammoa olla.. Jee!! Kohta päästään reissuun!!

Unknown kirjoitti...

Riikka:
Täälläkin on tehty Titot, kerran Lahdessa :) Ja Seinäjoella yritin tulla päädyn verkosta läpi kun häkin edustalla käveli juoksuinen tyttö :)
Viivi:
Miten toi on mahdollista? Täytyy tilata joku rauhallisuusgeeni ilmeisesti jostain :)
Lehtijuttu oli hyvä ja se pusukuva ihan huippu!

Viivi kirjoitti...

Rauhallisuusgeenistä ei tietoakaan meidän Tanskan matkalla, kun Bertta ja Unto pääsee näyttämään niiden energiavarastot...ai kauhistus...kauhulla odotan sitä hullun myllyä :) Ja mukana olevat toisetkaan bullmastiffit kun ei kait sieltä rauhallisimmasta päästä ole :D Meidän hotellihuoneissa riittää ainakin vipinää ja vilskettä, onneksi lähdet mukaan!