
Ponnarin kanssa suunnistimme iltalenkillä metsään ja sain melkoisia hepuleita. Syöksyin keskelle kieloja kieriskelemään mutta hirmuisa aivastuskohtaus pakotti jättämään kukat rauhaan. Pärskiä aivastelin oikein urakalla, etten vain olisi allerginen kieloille?
Tullessamme pois metsästä bongasimme Jontun parvekkeeltaan. Istuin maassa häntä vispaten mutta en päässyt tervehtimään. Parempi niin, olisin kuitenkin yrittänyt loikata tai muuten kiipustaa parvekkeelle ja onnistuminen olisi ollut mahdotonta. Tyydyimme siis vaihtamaan kuulumisia pienen välimatkan päästä ja sitten jatkoimme kotimatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti