Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Onnea Herrasmies 7 vee!


Keskiviikkona Ponnarin veljenpoika tuli kunnioitettavaan 7 vuoden ikään, hurjasti onnea!
Herrasmiehelle kelpaisi kuulemma lahjaksi bullmastiffi. Kun kouluunkin pitää mennä syksyllä ja sinne olisi kätevä ratsastaa koiran kyydissä. Hassu poika :)
Koiralla ratsastamisesta pojalla on kyllä kokemusta, siitä meitsi on pitänyt huolen viime kesänä :)
Ja sitten minuun:
Aamu-uninen Herra Ylikurttula täällä.
Ponnari sai tehdä aamulla töitä houkutellakseen minut nousemaan lämpimästä sohvan nurkasta ylös. On se rankkaa kun väkisin viedään ulos :)
Puolet viikosta on taas hujahtanut ilman että täällä olisi tehty ihmeempiä. Kevät tulee kovaa vauhtia ja joka lenkillä voi bongata muutaman uuden kukan puskemassa maasta kohti aurinkoa. Metsässä alkaa olla jo melko kuivaa ja olenkin parina päivänä tehnyt hiukan puutöitä. Puutöitä tein muuten myös parvekkeella, siellä kun on ne entiset ruokapöydän tuolit…
Tuoleja on neljä ja hiukan askartelemalla niistä voisi saada kasaan kaksi ehjää tuolia. Paitsi että olen tässä aikani kuluksi hiukan järsiskellyt istuimia lisää…
Ja tiesittekö että fasaanien äänet tekevät meitsistä kuuron? No, nyt tiedätte : ) Lähipellolla tai jossain riekkuu fasaaneja ja mitä lie karaokea laulavat, kova ääni niistä ainakin lähtee. Kuuntelen ihan keskittyneesti mölötystä enkä kuule, näe tai haista mitään muuta. Törmäsin puuhun juuri yhtenä päivänä kun jäin kuuntelemaan fasaaneja. Ihan hullua.
Näyttelyitäkin pitäisi kai miettiä, Aptuksen ilmoittautumisen Ponnari missasi, täytyy katsoa mihin Viivi tai Satu on menossa. Koska jompikumpi tarvitaan meitsin pariksi kehään. Kun ei siellä kehässä kai yksinkään saa esiintyä.

2 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

HIH, Untsille on tullu Petun taudit! jokaisena aamuna on yhtä tuskaa yrittää saada herra pystyyn, se vaan kuorsaa. Olen joskus kiskonut sitä remmissä liukkaalla lattialla useamman metrin perässä, herra vaan kuorsaa :) Mutta Tito on AINA valmis :)
Ponnarin pitää alkaa harjoitella esittämistä, ettette ole handlerin varassa :)

Unknown kirjoitti...

Ai muutkin on hiukan unisia aamulla :) Untamo Unipulla ei pentunakaan ollut mikään aamuvirkku, mihin sitä koira tavoistaan pääsisi.
Ponnarin tosiaan pitäis ryhdistäytyä ja harjoitella esittämistä. Taitaa se huono arvostelu vaan kaihertaa vieläkin ja olla hiukan pulaa rohkeudesta...