Kuvasarjan nimi on: Kun pölkky löysi kannon :)
Oli pakko ihastella jonkun supermajavan metsurointia, meitsi ei kyllä noin paksua puuta saisi järsittyä katki. Ja vielä noin tasaisesti :)
Kelpasi muuten istuskella noin tasaisella tuolilla ja nauttia aurinkoisesta ilmasta. Tervehdin kevättä oikein kunnolla ja kierin kukkien keskellä selälläni. Minkäs kesän lapsi itselleen mahtaa? Kukkien keskelle jäi komeahko bullmastiffin kokoinen painauma :)
Meitsiä on alkanut kiehtoa polkupyöräilevät lapset. Matalia, kohtuullisen kovaa ääntä pitäviä ja nopeasti liikkuvia juttuja voisi helposti erehtyä luulemaan leluiksi. Hiukan kuin niitä luistelijoita joista edellis talvena menin ihan sekaisin. Taas pitää siis harjoitella kärsivällisyyttä, huoh! Ymmärrän toki, että jos pomppaisin kengurun lailla pyörän eteen, jälki saattaisi olla vähemmän kaunista. Noh, jätän asian Parran ja Ponnarin haltuun :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti