Keskiviikkona harjoiteltiin taas kärsivällisyyttä. Ponnari komensi minut makaamaan, sanoi paikka ja lähti menemään. Hetken poissa olon jälkeen Ponnari tuli viereeni ja sain namin palkkasanan kera. Kotonahan tuo sujuu, ulkona häiriötekijöiden täyttämässä maailmassa outlook not so good. Ponnari on aina ihmetellyt miten ihmiset voivat harrastaa esimerkiksi tokoa tai jälkeä, tai siis miten kaikkien muiden koirat tottelevat ja toimivat mallikelpoisesti vaikka ympäristö on täynnä ärsykkeitä. Ei meitsi vaan.
Paitsi että käyttäydyin kyllä tiistaina ihan maltillisesti ulkona vaikka törmäsinkin tuttuihin. Ponnarin kanssa ulkoillessani törmäsimme Jonttuun. Istuin maassa häntä hiekkaa vispaten ja odotin lupaa tervehtiä. Luvan jälkeen kiepuin tiettykin kuin hyrrä mutta kaikki tassut pysyivät maassa. Paitsi kun heittäydyin selälleni :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kun muutamissa treeneissä käy niin kyllä se tokoilu alkaa sujumaan ;) niihin vieruskavereihin turtuu pikku hiljaa, ja namit on kiinnostavampia. Pieniä herpaantumisia sallittakoon välillä ;)
Verijäljellä aromit ovat sen verran hyvät, että muu maailma katoaa ;)
Pitäisi siis uskaltautua rohkeasti johonkin ryhmään vaan. Vaikkei meitsin käytökseen niin kovasti luotettaisikaan :)
ILMAN MUUTA, nyt etsitte jonkun tokoiluryhmän ja toiselle illalle jäljestysryhmän! Jälki varsinkin on todella väsyttävää, Untsi saattaa olla kiltisti kotona jopa seuraavankin päivän ;)
Lähetä kommentti