Koirapuistossa

Perjantaina olin pitkästä aikaa koirapuistossa. Parta ja Ponnari tuumivat, että puisto on varmasti tyhjä koska oli jo pimeää ja vettäkin tihkutti hiukan. Oikeassahan nuo olivat ja sain purkaa hiukan kertynyttä energiaa pehmeällä hiekalla juosten.
Puistossa laitoin kuulon pois päältä ja keskityin haistelemaan uutisia. Ihan sama mitä Parta ja Ponnari sanoivat, meikä meni omia polkujaan. Ei kuulemma ole toivoakaan siitä, että pääsisin metsään tai muualle juoksemaan vapaana. Ei kaikkein fiksuin veto meitsiltä, noin tulevaisuuden kannalta..
Puistossa oli kiviset pujottelutolpat ja seurasin Ponnarin kättä mallikkaasti pujotellen, namin kanssa sekä ilman. Tosin ilman namia oikaisin yhden mutkan :) Ihan kivaahan se oli ja agility saattaisi sopia meitsille. Paitsi että siinäkin pitää totella :(
Mennessämme koirapuistoon törmäsimme hassuun cocktailiin, labradorinnoutajan ja bullmastiffin sekoitukseen. Kaveri oli normaalia labbista jykevämpi ja naamassa oli hiukan löysää nahkaa, muutoin kaveri näytti ihan labbikselta. Mukava 9-vuotias herrasmies joka olisi ollut valmis leikkiin mutta omistaja oli menossa jo kotiin.
En olekaan muistanut kertoa että tuunasin omaa sadetakkiani tässä muutama viikko sitten. Sadetakki roikkuu eteisen kaapissa henkarissa ja soljet olivat aika tarkkaan suuni kohdalla. Ohi kulkiessani puraisin kiinnityssoljet säpäleiksi ja nyt takkia ei saa mahan alta kiinni. Aika epäkätevää. Ponnarin on pitänyt viedä takki suutarille mutta kun ei ole satanut, on suutarille meno jäänyt.