Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Koirapuistossa


Perjantaina olin pitkästä aikaa koirapuistossa. Parta ja Ponnari tuumivat, että puisto on varmasti tyhjä koska oli jo pimeää ja vettäkin tihkutti hiukan. Oikeassahan nuo olivat ja sain purkaa hiukan kertynyttä energiaa pehmeällä hiekalla juosten.
Puistossa laitoin kuulon pois päältä ja keskityin haistelemaan uutisia. Ihan sama mitä Parta ja Ponnari sanoivat, meikä meni omia polkujaan. Ei kuulemma ole toivoakaan siitä, että pääsisin metsään tai muualle juoksemaan vapaana. Ei kaikkein fiksuin veto meitsiltä, noin tulevaisuuden kannalta..
Puistossa oli kiviset pujottelutolpat ja seurasin Ponnarin kättä mallikkaasti pujotellen, namin kanssa sekä ilman. Tosin ilman namia oikaisin yhden mutkan :) Ihan kivaahan se oli ja agility saattaisi sopia meitsille. Paitsi että siinäkin pitää totella :(
Mennessämme koirapuistoon törmäsimme hassuun cocktailiin, labradorinnoutajan ja bullmastiffin sekoitukseen. Kaveri oli normaalia labbista jykevämpi ja naamassa oli hiukan löysää nahkaa, muutoin kaveri näytti ihan labbikselta. Mukava 9-vuotias herrasmies joka olisi ollut valmis leikkiin mutta omistaja oli menossa jo kotiin.
En olekaan muistanut kertoa että tuunasin omaa sadetakkiani tässä muutama viikko sitten. Sadetakki roikkuu eteisen kaapissa henkarissa ja soljet olivat aika tarkkaan suuni kohdalla. Ohi kulkiessani puraisin kiinnityssoljet säpäleiksi ja nyt takkia ei saa mahan alta kiinni. Aika epäkätevää. Ponnarin on pitänyt viedä takki suutarille mutta kun ei ole satanut, on suutarille meno jäänyt.

1 kommentti:

Riikka kirjoitti...

Voi Untsia :) taas on tullu askarreltua! Meidän Petu on IHAN FRIIKKI kaikkien muovilukkojen rikkomisessa. se on sen intohimo! kuinkahan monesta repusta se on purrut muoviosat säpäleiksi, ja kerran oli jo läheltä piti tilanne titon loimen kanssa. Kaikki pitäis muistaa laittaa kaappiin piiloon :)