Lauantaina olisi aamulenkillä kaivattu sitä sadetakkia, voisko sen nyt viedä sinne suutariin?
Törmäsimme pihalla saman talon mäyräkoiraan omistajineen ja jouduin pieneen kärsivällisyyttä koettelevaan testiin. Ponnari rupatteli mäyriksen omistajan kanssa ja istutti meitsin maahan. Pysyin kauniisti paikoillani mutta ilmeisesti muutaman minuutin jälkeen Ponnarin käsi rentoutui ja silloin meikäpoika liikkui kuin salama. Leikkiyritys jäi lyhyeen ja pienen neuvottelun jälkeen istuin takaisin aloilleni. Yritin toki vielä toisenkin kerran leikkiä mäyriksen kanssa mutta yritykseksi jäi sekin tempaus.
Päivälenkillä meitä hemmoteltiin ihanalla ilmalla, aurinko paistaa porotti ihan täysillä. Ponnari nappasi kameran mukaan ja jaksoin jopa olla muutamaan otteeseen rauhallisesti paikoillani. Läheisellä hiekkakentällä oli hurjasti koiria ihmisineen, näytti hiukan agilityn alkeilta tai muulta sellaiselta. Ponnaria kiinnosti kovasti että mikä porukka se oikein oli, mutta salaisuudeksi jäi. Olisi meinaan kätevä harrastaa jotain, mikä tapahtuisi noin lähellä kotia. Ei tarvitsisi aina miettiä että millä ja miten päästään paikkoihin ihan keskenämme.
Kiertelimme hiukan paikoissa ja kiinnostuin kovin kasvihuoneilla tapahtuvista jutuista. Yksi kasvihuoneista oli vedetty maan tasalle ja muut kaksi ilmeisesti seuraavat perässä. Meitsiä kiinnosti ne koneet, siellä oli sen seitsemää konetta ja härveliä. Poikaitten hommia joiden päälle Ponnari ei oikein ymmärrä mutta antoi meitsin onneksi haistella rauhassa.
Kotimatkalla päätin ilahduttaa Ponnaria ja loikkasin ihan omasta aloitteestani kivelle poseeraamaan. Kiven päällä kelpasi kekkuloida ja tähystää :)
Kotona sain Ponnarilta Nynnelin lähettämän lelun ja suuntasin kaiken huomioni leluun. Lelu on joku jyrsijä, ehkä hansteri :) Jujuna on pehmoisen päällisen sisälle jemmattu tyhjä muovipullo. Pitää muuten melkoista ritinää kun lelua pureskelee tai rullaa tassun alla. Ihan huippua! Lelun kanssa mentiinkin kierien pitkin lattioita..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti