Päivää vaan tännekin!

Lienee taas pieni pölyjen puhaltelu paikallaan, hämähäkin seittejäkin lienee jo blogin nurkissa kun lojuu täällä päivittämättä. Eipä kyllä ihmeitä ole tapahtunutkaan. Loikoilin Parran kanssa kolme viikkoa lomalla, ihan huippua kun ei tarvinnut hengailla yksikseen juuri lainkaan. Tosin se ettei ole omin nokkineen kotona tarkoittaa myös sitä, ettei pääse oikein askartelemaan kun kaikki yrityksetkin torpataan heti alkuunsa. Meitsistä on tullut suuri imuroinnin ystävä, aina kun Ponnari kaivaa imurin naftaliinista niin alan päivystää joskos sohvan tai jonkun senkin alta kierähtäisi esiin tennispallo. Muutama viikko sitten meinaan Ponnari osui imurin kanssa kultasuoneen ja ilmoille kierähti 4 palloa! Olin ihan kuin Jali suklaatehtaassa ja onnessani raahasin saaliin sänkyyni. Harmi vaan että en ehtinyt montaakaan potkupallopeliä yksikseni pelata ennen kuin Ponnari takavarikoi pallot eteisen kaappiin. Siinä minä sitten istua tönötin ja loin kaipaavia katseita pallohyllylle. Anovat katseet eivät saaneet Ponnaria heltymään vaan sinne ne pallot jäivät, yksikseen hyllylle. Julmuus pallojen suhteen johtuu fysioterapeutista joka kielsi palloleikit niin pitkäksi aikaa kunnes kaikki jumini saadaan auki ja liikkeeni normaaleiksi. Mööh ja höh tuolle asialle!

Masa Pallopää olla köllöttelee Minskilässä onnellisena. Poika on kuin kotonaan mikä on tietty aika hyvä juttu koska kotonaanhan se on, vihdoinkin! Masa on hurmannut taas kotikulmillaan väkeä kuin saarnaajat suviseuroilla konsanaan ja sehän sopii tuolle kaikkia rakastavalle hömötiaiselle. Olen saanut muutaman kerran tuoksuterveisiä kun Parta ja Ponnari ovat olleet Minskilässä kylässä ja täytyy sanoa että noina kertoina housujen lahkeita on haisteltu pitkään ja hartaasti. Masallahan oli synttäritkin tässä juuri, sälli täytti komeat 2 vuotta ja juhlat olivat sen mukaiset. Parta ja Ponnari veivät Masalle pehmoisen kanin ja Nynneli lähetti Pallopäälle sellaisen ketun jonka sisällä on muovinen puolenlitran pullo. Meitsilläkin on ollut sellainen ja se lelu on ihan huippu. Pitää julmettua melua kun sitä puree ja pulloa voi vaihtaa niin kauan kuin päällinen kestää. Minskillä oli pöytä koreana ja ihmistyypit herkuttelivat sushilla, feta-pinaattikolmioilla sekä makeilla herkuilla. Ois muuten maistunut meitsillekin mutta en saanut juhliin kutsua :( Masa pääsi olemaan yhdelle miehelle lohtukoiranakin männäviikolla. Minskin ja Masan ulkoillessa oli Masaa tullut tervehtimään mies joka kertoi oman koiransa kuolleen ihan äkillisesti muutamaa päivää aiemmin. Masan silittely toimi lohtuna eikä Masa varmastikaan pusujaan säästellyt. Se on sellainen Minskin pieni kultakimpale se poika.