Lääh ja puuh!

Huh hellettä, täällä on kesä! Viikonloppu meni aika pitkälti parvek- keella kaihoisasti kaukaisuu- teen katsellen ja inisten. Yritin kutsua tyttöjä kylään mutta ei meillä ketään käynyt. Syömisen kanssakin oli hiukan niin ja näin kun tyttöjen tuoksut tunkeutuivat sieraimiini ja veivät keskittymiskykyni totaalisesti. Ei ole helppoa olla teinipoika ei. Ulkona olen onneksi treffannut naapuritalon Pimua, se helpottaa tyttöjen kaipailua aina hetkeksi. Varsinkin kun Pimu ei komenna meitsiä pois haistelemasta :) Masalla on Misnkilässä hiukan samoja vaivoja, ruoka ei maistu kun tytöt vaan pyörii mielessä. Masa tosin vie syömättömyyden paljon pidemmälle kuin meitsi ja kieltäytyy syömästä yhtään mitään. Ei kelpaa jauheliha, ei maha ei mikään. Edes luottohedelmä banaani ei uponnut vaan kaveri nuuhkaisee ruokaansa epäilevästi, tuhahtaa ja kääntyy pois. On aika haastavaa tuollaisen ei ahneen ruokkiminen silloin kun se ruoka ei vaan kiinnosta. Nyt eletäänkin taas sitä aikaa kun päivisin ei paljon tarvitse ulkoilla. Meitsiä ei ainakaan nappaa helteessä tarpominen ja lyhyt kilsan lenkki kestää sata vuotta ja sen jälkeen pitääkin taas läähättää tovi poikineen. Onneksi Parta on sellainen yökukkuja että voimme ulkoilla ilman viilennyttyä ja aamuisinkin Ponnarin ulkoilutusvuorolla lämpötila on vielä siedettävä. Ei lämpimissä maissa turhaan vietetä siestaa :)