Takatalven toinen näytös

Jo se nyt on kumma, ettei se talvi osaa lähteä. Kevät oli hyvällä mallilla ja tiet ihan kuivia kunnes tiistaina alkoi yöllä hirmuinen räntäsade. Taivaalta tuli jalkarätin kokoisia räntäfliisuja kun olimme Parran kanssa iltalenkillä ja kotiuduttuamme olimme kaikki ihan läpimärkiä. Y-ÖK! Vielä keskiviikkona aamulenkillä maa oli valkoinen mutta onneksi se sotku suli pois. Nyt ei olisi enää tilauksessa mitään jatko-osia tuohon talveen, riittäis jo sitä lajia. Meitsi jatkaa sujuvasti tihulaisvaihetta ja hampaideni voiman ovat saaneet tuntea niin höyhentyyny kuin selänpesuharjakin. Mutusteltaviksi kelpaavat toki myös kengät, sukat, pyyheliinat ja oikeastaan kaikki mitä löytyy. Ei kannata olla kovin kronkeli järsittävien juttujen suhteen. Janetski kävi perjantaina kylässä pitkästä aikaa ja hoidimme Masan kanssa kunnialla Janetskin pusukiintiön täyteen :) Luiden kanssa kävi outo juttu johon liittyy erinäisiä eritteitä. Jos tekee helposti pajaa, kannattanee hypätä tämän kohdan yli. Mutta siis, pitkän tauon jälkeen kun saimme taas luut, niin meitsi oksenteli pari kolme kertaa ja Masalla oli aavistuksen vatsa sekaisin. Ei mitenkään pahasti eikä niin että olisi tullut vahinkoja sisälle. Tokalla kerralla luista ei tullut mitään vatsanpuruja eikä pitkiä sylkiä ja Ponnari olikin tosi iloinen että totuttelu meni niin kivuttomasti. Nyt kuitenkin saimme perjantaina luut ja sunnuntaina Ponnaria odotti aamulla aika haiseva yllätys. Meitsin maha oli mennyt ihan hurlumhei ja tuotoksen olin näppärästi päästänyt niin, että sitä siivottiin senkistä, seinästä, robotti-imurista ja jatkojohdosta. Ei kuulemma paras aloitus päivälle mutta minkäs teet kun ihmiset nukkuu eikä ovia saa itse auki. Myöhemmin sunnuntaina Masa oksensi pari kertaa eli luu teki tepposensa myös Pallopäälle. Ihme juttu. Lätkäästääs tähän pari Ponnarin puhelimesta löytynyttä kuvaa. Kuvat on otettu tässä ennen pääsiäistä Parran työpaikan takapihalla.