Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Vessajuttuja

Hankijumppa jatkuu eikä lumen tulolle kuulemma näy loppua. No, lihakset kasvavat kun loikkii metrisissä kinoksissa sopivia vessapaikkoja etsien. Masa jatkaa 50-kiloisen lumiporan roolissaan ja tekee oudosti mutkittelevia käytäviä ojiin, ihan kätevää koska pienemmät koirat voivat käyttää noita kulkureitteinään varsinkin nyt kun hanki on aika upottava. Tuo hangen upottavuus tuo hiukan haasteita sopivien vessapaikkojen löytymiselle, ei se meinaan ole ihan se ja sama, mihin sitä kyykistyy. Masa tarvitsee rauhallisen paikan, mieluusti pylly autotielle päin ja mieluusti kävelytietä ylempänä olevan spotin. Normaalisti ojan autotien puoleinen reuna on Masan lempipaikka mutta nyt siellä uppoaa korviaan myöten hankeen eikä sekään kiva ole. Meitsillä ei ole niin tarkkaa tuo paikan kanssa mutta mieluusti olen itse ylempänä kuin kohta, joka saa toimia vessana. Näillä keleillä esimerkiksi ihmisten jalanjäljet syvässä hangessa toimivat hyvin. Ihan selkeä valmis kuoppa meitsin tarpeille :)
Meillä on lähistöllä taas joku hyvältä tuoksuva tyttö ja sekös meitä poikia kiinnostaa. Muutama paikka on sellainen, että meitä ei meinaa saada liikkeelle millään. Olisimme kuonot kiinni maassa varmaan hamaan tappiin asti ellei hihnan toinen pää kyllästyisi paikallaan tonottamiseen ja ajaisi meitä liikkeelle. Minkäs sille voi että tytöt kiinnostaa teinipoikia. Kotonakin on välillä havaittavissa haikeaa ininää ja suurta halipulaa kun tyttöihin tekisi mieli. Huoh!

3 kommenttia:

Annika Mikkola kirjoitti...

urosten elämä on rankkaa. Aina tarviis olla iskussaan tyttöjä varten ja jättää rakkaus viestejä kulmille sekä toisille kolleille haistatus viestejä.

Meillä pappa-Mossen kanssa lenkkeilyä ei järin voi sanoa lenkkeilyksi, ainakaan omalta osalta ;-) sen lenkin mikä Mollyn ja Luigin kanssa menee 5minuutissa saa Mosse kulutettua siihen aikaa 25minuuttia.

Bullmastiffi-uroksen elämä on tosiaan hajuja täynnä :-)

Unknown kirjoitti...

Joo, se tuntuu olevan rankemanna puoleista toi viestittely ja lukeminen. Välillä näyttää siltä että ne kävelee päin puuta tai liikennemerkkiä kun eivät malta nostaa nenäänsä maasta.. Mutta toisaalta, mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa on :)

Riikka kirjoitti...

meillä tänään lenkillä edessä meni hemaiseva nainen - näköetäisyydellä mutta sen verran kaukana että koiria kiinnosti enemmän hajut kuin itse koira... petu kiskoi niin että hengitys vinkui :( ja kilpaa jätettiin merkkejä :)