Tiistaina olikin harvinainen päivä, olimme Masan kanssa kaksin kotona 7 tuntia. Ponnarilla venähti töissä pitkäksi ja tyyppi kotiutui vasta illalla samaa matkaa Parran kanssa. Parran ja Ponnarin kotiutuessa lähdimme heti iltalenkille haistelemaan taas tyttöjen uusia viestejä ja tietysti kohteliaina myös vastaamaan niihin. Kotiin päästyämme meitsi singahti heti ruokakupin eteen istumaan, ruokinta-ajat ovat meitsillä hyvin tiedossa. Ponnari oli puuhissaan jotenkin hidas ja varmuudeksi sitä ruokakuppia piti hiukan kolistella, ettei vaan tärkein iltapuhde pääse unohtumaan. Ruuan jälkeen oli hyvä kömpiä sohvalle, painaa pää Ponnarin syliin ja nautiskella. Masallekin iski halipula ja kaveri loikkasi Parran ja Ponnarin väliin, ovela jätkä halusi voita leivän molemmille puolille :) Vaihdoimme välillä paikkoja Masan kanssa ja jossain kohtaa halipula oli niin paha, että jouduin kiipeämään kunnolla Parran syliin. Pieni sylikoira. Hiukan siinä piti taas inuakin kun jostain ulkoa kantautui tyttöjen huumaava tuoksu. Olisimme Masan kanssa viihtyneet sylimyyrinä ties kuinka pitkään mutta tyypit väittivät että nukkumaankin pitää mennä joten sohvalta oli noustava ja köpöteltävä sänkyyn unille. Mutta on se nukkuminenkin vaan kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti