Maanantaina aurinko paistaa helotti niin että pikkuhiljaa taidetaan olla menossa kevättä kohti. Sopii mainiosti, lumen alta paljastuu taas uusia viestejä luettavaksi. Eikä se paljas maakaan tunnu yhtään hassummalta tassujen alla, nurmikosta nyt puhumattakaan. No, ehkä noita asioita ei ihan vielä tarvitse fundeerata kun sitä lunta kuitenkin on vielä reippaanlaisesti maassa.
Ponnarin talvikengissä on jotain outoa vetovoimaa enkä oikein voi pitää hampaitani erossa noista töppösistä. Ponnarin tultua eilen kotiin hain toisen talvitöppösen seurakseni sänkyyn heti kun Ponnari käänsi selkänsä. Onneksi töppöset eivät edelleenkään kärsineet vahingoista, mitä nyt karvareunus oli hiukan kuolassa.
Ulkoilimme taas koko lauman voimin ja meitsi teki kaikkensa saadakseen Masan riekkumaan. Härkki Mc Härksön ei ole turhaan meitsin lempinimi, olen sen totisesti ansainnut :) Puskin Masaa päällä, otin loikkia, näykin kaulanahasta ja kutsuin kaveria leikkiin pylly pystyssä mutta kovasta yrityksestä huolimatta härkkimiseni ei saanut aikaan toivottua tulosta eikä Masa alkanut pomppimaan kenguruloikkia. Syy lienee tosin hihnoja pidelleissä käsissä, Parta ja Ponnari torppasivat kaiken riekkumisen alkuunsa. Ilonpilaajat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti