Kuonokopatettu kettu

Perjantaina Ponnari oli ihan pyörremyrsky.
Kotiin tullessaan Ponnari nappasi ensin meitsin ulkoilemaan ja kun minä olin ulkoiluni ulkoillut, lähti Ponnari Herra Rauskun kanssa ulos. Ulkoilun jälkeen ahmaisin kuppiin ilmestyneen ruuan kitusiini ja sitten lähdinkin Ponnarin kanssa ajelulle. Ajoimme hakemaan Partaa töistä ja sitten hurautimme Minskilään. Parta ja Ponnari istuivat hetken juoruilemassa Minskin kanssa ja meitsi kävi heti lelukorin kimppuun. Korin paholainen vaan oli juurikin sen verran pieni, että korin kahva sujahti pääni taakse ja kori jäi riippumaan päähäni kuin kuonokoppa. Murr! Ponnari oli ihan varma että hajottaisin mokoman kiusankappaleen ihan paloiksi mutta ei, en alennu moiseen juttuun :)
Meitsi jäi Minskilään viikonlopuksi hoitoon ja sainkin ihan yksin nauttia kaikista herkuista, rapsutuksista ja koivuhaloista. Niin, Minskillä on kakluuni ja sitä varten on tietysti oltava puita. Ajattelin että jopas on kivaa kun sisälle on tuotu risuja meitsin leikkejä varten! Otin siis itselleni halon mutta kiltisti päästin sen suustani kun Minski käski. Koska enhän minä mikään kuriton kaveri ole ollenkaan.. Ekan yön nukuin varmuudeksi ulko-ovea vahtien, toiseksi yöksi maltoin jo siirtyä sohvalle. Minski heräsi aamulla varovaiseen kripinään kun kävin hiukan rappusilla haistelemassa, joskos Minski olisi jo hereillä tai että saisikohan sitä luikahtaa sänkyyn hiukan halittavaksi. Sain kutsun yläkertaan ja sitten olikin hyvä nukahtaa uudestaan Minskin viereen, kuka sitä nyt sunnuntaina vielä kukonlaulun aikaan nousee?
Sain Minskiltä kehujakin, hyvä meitsi!
Jouduimme ihan hirveän kaatosateen armoille ulkoillessamme ja valuimme vettä kuin uitetut rotat. Meitsi komennettiin odottamaan nätisti sillä aikaa kun Minski haki pyyhettä yläkerrasta ja niinhän minä sitten tein. Hötkyilemättä vartoilin että kuivauspalvelu toimii. Yleensä annan molemmat etutassut vuorotellen kuivattaviksi ja sen jälkeen ojentelen istuessani vielä takajalatkin. Lopuksi nousen ylös että myös maha saadaan kuivaksi, päälipuolta turkista unohtamatta. Olen siis aika helppo, niin pestä kuin kuivatakin :)
Sunnuntaina joskus alkuillasta ovelta kuuluin ihmeellistä tuhinaa ja koputusta ja innostuksestani johtuen Minski taisi arvata keitä oven takana on. Siellä oli reissussa olleet Angus ja Ponnari. Jälleennäkeminen oli melkoisen riehakas, pyöriä kiepuimme Anguksen kanssa kuin seonneet hyrrät. Onhan se pitkä aika olla erossa, kokonainen viikonloppu.
Ponnarin mielestä ihan huippua on se, että Minski onnistui nappaamaan kuvan välikohtauksestani lelukorin kanssa. Viikonlopun aikana kuonokopatin itseni useasti enkä millään vaan ottanut opikseni. Vähemmän siistiä siis meitsin mielestä että tästä jäi kuvallinen todiste.