Ope kylässä

Pupujussikorvainen bullmastiffi naarmuisella parketilla

Torstaina meitsin kummitäti eli Ope kävi kylässä. Viime treffeistä onkin aikaa mutta hyvin vielä sentään tunnistimme toisemme. Sain tuliaisiksi herkullisen ilmakuivatun luun ja heti kun tervehtiminen oli hoidettu, linnoittauduin sänkyyni uuden aarteen kanssa. Luu oli mitä herkullisin, ilmoitin sen heti herkkulistan kärkisijoille. Vaikka meitsillä oli herkullinen luu järsittävänä, yritin silti kerjätä pöydästä sienipiirakkaa ja jättikokoisia keksejä. Saalis oli heikko, edes Ope ei heltynyt antamaan meitsille ihmisten herkkuja. No, onneksi luun kanssa riitti puuhaa monta tuntia ja illalla luusta oli jäljellä enää pelkkä pikkuinen pala. Sain Opelta kehuja komeudestani ja kasvanut olen kummitädinkin mielestä. Itse tuota kasvamista ei niin huomaa mutta hyvähän se on että alan muistuttaa isoa koiraa. Leveyttä tulee tosi hitaasti mutta mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.