Lauantaina Ponnari käväisi aamutuimaan kylillä ja toi meitsille tuliaisia Nynneliltä. Sain herkullisia donitsin mallisia nahkaluita ja hetihän sellainen piti tietty maistaa. Maistuvaa oli, kiitos Nynneli!
Kävimme lauantaina Ponnarin kanssa tekemässä pienen lenkin metsässä kun kerrankin oli sateeton päivä. Oli muuten ehkä syksy lauantaina parhaimmillaan kun aurinko paistoi, puissa oli kauniin väriset lehdet ja metsässä tuoksui syksyltä. Lisää tuollaisia päiviä kiitos! Metsässä olikin mukavaa vaikka ei sinne kyllä asioita voi tehdä, ainakaan niitä isompia. Kyykistyin muutaman kerran ja yritin tehdä isompaa asiaa mutta kun ulkoiluttaa poikaosiaan jatkuvasti, varvut pistelevät inhasti eikä puskassa kykkiminen oikein innosta. Hankalaa on kun hormonit hyrrää :)
Jätimme metsikköön linnuille pesän pehmuketta pari harjallista, Ponnari laittoi Furminatorin laulamaan meitsin keskittyessä keppien järsimiseen. Meitsistä on sen verran harjattu karvaa irti että eiköhän meidän metsän pienet tirpuset pärjää talvipakkasillakin pesissään kun on hyvät lämmikkeet.
Päivän mittaan otimme pieniä naksutteluharjoituksia, katsekontaktia treenataan edelleen. Kehitystä on havaittavissa vaikka en minä vielä pitkiä aikoja ketään suoraan silmiin katso. Hiljaa sitä kai hyvää tulee :)
Iltasella seiskan aikoihin Ponnari alkoi kiskoa ulkovaatteita päälle ja ihmettelin että mikäs nyt on, ei iltalenkille vielä lähdetä. Mutta niin vaan Ponnari nappasi meitsin hihnan naulakosta ja lähdimme ulos. Alkumetrit menivät ihan tuttua reittiä mutta sitten pysähdyimme paikoillemme ihan yks kaks. Aikamme seisoskeltuamme paikalle kurvasi linja-auto ja hyppäsimme kyytiin. Meitsin eka bussireissu! Olen kuitenkin matkustanut ihan nappulana junassa monta tuntia Glasgowsta Lontooseen ja muutamallakin tubella Lontoossa eli meitsi ei ollut millänsäkään yhdestä bussista. 10 minuuttia matkustettuamme alkoi Ponnarin jaloista kuulua äänekäs kuorsaus kun meitsille tuli uni. Muutaman kerran nostin matkan aikana pääni mutta siihen se aktiivisuus sitten jäikin. Pois bussista jäätyämme sain kuulla taas kerran Ponnarilta olevani matkaseurana ihan ykkösluokkaa. Menimme siis bussilla Turkuun ja käppäilimme Kauppatorilta Parran työpaikalle. Tein taas ikkunaostoksia kirjakaupassa ja yritin edelleen kiivetä ikkunasta sisään, tiedonjanoni on NIIN kova :) Kun pääsimme Parran työpaikan takapihalle niin sieltä tulikin rappuja ylöspäin tuttu tyyppi, Parta. Parralla tipahti leuka hämmästyksestä ja meitsiltä meinasi tippua häntä innostuksesta. Takapihalla kävi melkoinen määrä porukkaa rapsuttelemassa meitsiä, ainakin Jonttu, Ma Baker, Marjo ja Johanna. Ja Jontulta sain tietty nakkia, slurps! Kävimme Ponnarin kanssa viereisessä puistossa hiukan ulkoilemassa kun odotimme Partaa pääseväksi töistä, ihan huippu retki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti