Lauantaina kävin Ponnarin kanssa tekemässä pienen lenkin metsässä. Pienen siksi että tulehtunutta jalkaa pitää vieläkin lepuuttaa ja viimeiset 6 viikkoa ulkoilut onkin hoidettu minimaalisesti. Metsässä kelpaa nuuskia menemään, ei lopu tuoksut ihan heti kesken. Mutta isoja asioita sinne ei tälläkään kertaa voinut tehdä kun pannahisen risut ja varvut tökkivät inhottavasti meitsin ulkona tuulettuviin poikaosiin. Onneksi metsän ja kodin välissä on turvallista nurmikkoa ja peltoa :)Sunnuntaina meillä asui kolme laiskuria. Kukaan ei oikein jaksanut tehdä mitään. Meitsi sentään leikki hiukan pallon kanssa mutta sitten pallo nostettiin jäähylle, ettei jalka rasitu liikaa. Sairastaminen on kyllä tylsää, mitään ei saa tehdä. Mööh!
Maanantaina Parta oli poikkeuksellisesti töissä ja sehän tarkoitti sitä, että meitsi sai hengailla kokonaisen työpäivän verran yksin kotona. Yksinään ei tullut keksittyä edes mitään metkuja, nukkumiseksi meni koko päivä. Parran tulessa kotiin lähdimme ulos ja ulkoilun jälkeen hyppäsimme autoon ja ajoimme hakemaan Ponnaria töistä kotiin. Istuskelimme Parran kanssa Turun Linnan puistossa ihan muina miehinä kun Ponnari lähti töistä. Ekaksi Ponnari huomasi komean koiran, sitten vasta Parran :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti