Sunnuntaina lähdimme ajelulle kohti Minskilää. Ponnari kävi hakemassa Minskin ja Anguksen sisältä saaden vähintäänkin riemukkaan vastaanoton. Angus hyppeli ja loikki iloisena eikä olisi millään malttanut istua edes siksi aikaa, että sai pannan kaulaansa. Nappasimme siis Minskin ja Anguksen mukaamme ja suuntasimme kohti Nakkilan notkuvaa ruokapöytää.Perille päästyämme parkkeerasimme itsemme suoraan keittiöön koska siellä oli Nakkilan Emäntä ja kaikki herkullinen ruoka. Meitsi meni tuttuun kyttäyspaikkaan pöydän alle, siellä on parhaat mahdollisuudet putoileviin herkkuihin :) Ihmisten syötyä saimme mekin osamme ja maistelimmekin kaikenlaista, jopa sellaisia ei niin koirille sopivia juttuja. Meitsihän syö mitä vaan, oli sitten kyse kurpitsasta, hillosipulista tai sillistä mutta Angus on hiukan kronkelimpi ruuan suhteen. Hillosipuliin Angus ei suostunut edes koskemaan mutta kurpitsa upposi Herra Rauskullekin. Saimme myös makoisia omppuja ja ihan oikeaa koiranruokaakin taisimme popsia. Nakkilasta ei kyllä kukaan lähde tyhjin vatsoin kotiin :)
Saimme hiukan leikkiäkin mutta kaikki painiminen ja selkään kiipeilyt lopetettiin alkuunsa. Onneksi tennispallollakin on kiva leikkiä kun on kaveri!
Anguksesta on tullut muuten suvereeni portaissa kulkija. Joskus alkuaikoina Angus oli hiukan epäileväinen portaiden suhteen, niin Nakkilassa kuin Minskilässäkin mutta ei enää. Rausku menee portaissa kuin vanha tekijä. Angus on myös osoittanut teknistä lahjakuutta hoidossa ollessaan. Jotenkin Angus oli onnistunut saamaan telkkarin yöllä päälle vaikka kaukosäädin oli turvassa piirongin päällä. Nahkaluitakin Rausku on piilotellut lipaston taakse, lämmityspuiden joukkoon ja Minskin tyynyn alle. Luut tulee syödyksi vaan kun Minski vetää luun toisesta päästä.. Hiukan taitaa olla Rausku ehdollistunut siihen että luita ei ilman pientä taistelua saa syödä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti