Angus-mangusti viihtyy Minskilässä mainiosti. Kaveri on erikoistunut jemmaamaan nahkaluita eri paikkoihin, esimerkiksi lipaston taa, olohuoneen tyynyn alle ja tietysti Minskin sänkyynkin. Parta oli yhtenä päivänä ennen töihin menoa helssaamassa Herra Rauskua ja seurasi miten kaveri haki olkkarin tyynyn alta luun, meni sänkyynsä syömään siitä puolet ja vei luun takaisin samaan jemmaan. Anguksella on selkeästi oma luupankki :) Kotonahan tuollainen ei vetelisi, meitsi olisi heti pöllimässä kaikki Anguksen talletukset..
Angus on myös huvittanut vastaantulijoita ulkoilemalla omena suussa. Miksi lie ohikulkijat hymyilleet, eikös se nyt ole vaan fiksua pitää eväät mukana jos lenkki venyy oikein pitkäksi? Kehujakin on komistus saanut uusilla kulmillaan Minskin kanssa ulkoillessaan. Siellä asuu selkeästi ihmisiä joilla on hyvä maku :) Halipula Anguksella on kova ja niin on muuten meitsilläkin. Olisikohan tuo yksi leikkikaverin ikävöimisen muoto? Angus on kuulemma käyttäytynyt oikein mallikkaasti, mitä nyt yhtenä aamuna sotki Minskin paidan kuolaan niin että vaatteet meni vaihtoon ennen töihin lähtöä. Niin ja hiuslakkaakin pönttöläinen sai maistaa kun tunki itsensä veskiin juuri kun Minski oli laittamassa hiuksiaan. Hiukan oli kaveri maiskutellut suutaan sen näköisenä että ei se maailman parasta herkkua ollut. On se höppänä jätkä!
Meillä kotona onkin kaksi potilasta, syysflunssa meni ja hyökkäsi Parran kimppuun. Se hyvä flunssassa tietysti on, että meitsin ei tarvitse olla yksin ja Partakin pysyy viikonlopun kotona potemassa tautiaan. Muutoin Parta olisi lähtenyt poikaitten kanssa saareen viettämään viikonloppua kalastellen ja riekkuen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti