Maanantaina Nakkilan Isäntä ja Emäntä kävivät meillä juomassa Parran synttärikaffeet ja toivat sankarille lahjoja. Nakkilan väki hämmästyi kuin meitsi on ihan parissa viikossa kasvaa hujahtanut melkoisesti ja posketkin ovat alkaneet hiukan lerpottaa. Suurin muutos on kuitenkin meitsin aktiivisuudessa. Ulkona etenisin mieluiten loikin, hypyin ja laukka-askelin eikä meno sisälläkään ole paljon rauhallisempi. Lauantaina keksin kotona ihan uuden paikan oleskeluun, sohvan ja seinän välissä. Loikkasin sohvalta sohvan taa, kuikuilin siellä kapeassa välissä juuri ja juuri pää sohvan takaa näkyen ja pomppasin takaisin sohvalle. Olen vielä juuri sopivan kapoinen mahtuakseni tuohon koloon, Angus ei olisi kyllä sinne mahtunut. Ei ole meitsi ennen tuolla tavoin pomppinut ja kuhakannut, ei edes ihan pikkuisena. Lieneekin todennäköistä, että tuo tulehtunut akillesjänne on vaivannut meitsiä melko pitkään ennen kuin vaiva löydettiin. En olekaan siis laiskiainen luonteeltani..
Ponnarin tultua sain pedikyyrin ja kynteni lyhenivät taas lattialla kropisemattomiksi versioiksi. Jotenkin nuo kynnet muuten kasvavat ihan hirveää vauhtia, joka viikko niitä saa olla lyhentelemässä. Nappasimme kynsisakset mukaan ja lähdimme kyläreissulle Minskilään koska Herra Rauskukin kaipasi hiukan siistimistä kynsiosastolla. Pistimme Anguksen kanssa melkoiseksi painiksi ja hetken päästä Minskin sohvapöytä oli siirtynyt pari metriä ja lattialla oleva talja oli ihan mytyssä. Kisailimme hiukan myös Anguksen nahkaluusta ja nautimme Minskin antamista herkuista. Herra Rausku ei tapansa mukaan pitänyt kynsien leikkuusta lainkaan mutta alistui kohtaloonsa Parran kainalossa maaten ja vaan hiukan rimpuillen.. Toimituksen ajan hengailin Minskin kanssa keittiössä, Parta ja Ponnari eivät kuulemma kaivanneet meitsiä tielle häsläämään operaation ajaksi. Parta sai muuten makean kellon lahjaksi Minskiltä ja me Anguksen kanssa koitimme heti syödä kellon pakkauksen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti