Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Lekurissa

Torstaina Parta nappasi meitsin kyytiin ja lähdimme ajamaan Ponnarin työpaikalle. Saatuamme Ponnarin matkaamme, ajelimme Parran työpaikalle ja vaihdoimme lennossa Parran Janetskiin. Tervehdin Janetskia autossa istuen, turha rasittaa kipeää jalkaa turhaan ja hypätä autosta välillä pois. Tervehtimisen jälkeen auto starttasi ja lähti kohti eläinlääkäriä.
Perillä haistelin hiukan uusia tuoksuja nurmikolta, merkkasin nimikirjaimet muutamaan puskaan ja sitten köpöttelimme lääkäriä tapamaan. Lääkäri halusi ensin katsella kävelemistäni ulkosalla jotta saisi paremman kuvan siitä, mistä vikaa pitäisi alkaa hakemaan. Sisällä meitsiä hiukan venytettiin, paineltiin, väännettiin ja käännettiin. Ei keksinyt tohtori vikaa joten sain kankkuun piikin rauhoittavaa ja sitten vaan kohti unimaata. Seuraavista tapahtumista meitsillä ei ole mitään käryä mutta näin se asia kuulemma eteni:
Kun meitsi oli unten mailla niin lääkäri räpsi meitsistä röntgenkuvia hiukan joka puolelta. Kuvista ei paljastunut mitään, paitsi se, että meitsillä on ihan loistavat kyynärät. Lääkäri ei ole kuulemma koskaan nähnyt bullmastiffilla niin hyvältä näyttäviä kyynäriä :) Jotain se on sekin. Aikansa kuvattuaan ja tutkailtuaan lääkäri alkoi olla jo hiukan epätoivoinen käännellessään ja väännellessään miehekkäästi kuorsaavaa meitsiä. Siinä tutkaillessaan lääkärin huomio kiinnittyi hiukan turvoksissa olevaan akillesjänteeseen ja siitä huomiosta alkoi mystinen vyyhti purkautua. Akillesjänteestä otettiin neulalla näyte varmistamaan, että syy klenkkaamiseeni tosiaan on tuossa jänteessä. Tulehdussolujahan sieltä löytyi, ihan vilisemällä. Varmuudeksi samanmoinen näyte otettiin lonkasta mutta sieltä ei tulehdusta onneksi löytynyt. Akillekseen tuupattiin kortisonia ja kotihoidoksi riittää lepo ja lyhyet hihnalenkit. Herätessäni makoilin odotushuoneen lattialla Ponnarin jaloissa viltti päällä. Vääntäydyin heti tolpilleni mutta Ponnari ja Janetski suostuttelivat meitsin takaisin lepäämään vielä hetkeksi. Jalkaan sattui enemmän kuin ennen unia ja kaksi karvatonta laikkuakin jalkaan oli ilmestynyt. Kävely autolle oli aika hoippuvaa, onneksi autossa saa maata :)
Ajoimme lääkäriltä Janetskin luo kahville ja nauttimaan hiukan murkinaa. Olikin jo kamala nälkä, paastosin melkein 24 tuntia. Janetskin luona otin aika rauhallisesti, mitä nyt hain kylppäristä pesukoneessa käytettävän pallon suuhuni ja kissojen lelunkin onnistuin löytämään. Kotimatkalla kävimme hakemassa Parran töistä ja sitten pääsinkin kotiin nukkumaan. Kotona meitsi laitettiin makkariin riehumisen minimoimiseksi ja vetelin tyytyväisenä unta kuuppaan Ponnarin vieressä aamuun asti. Potilaana saa näemmä etuoikeuksia :)

3 kommenttia:

gala kirjoitti...

oi hitsi, toivottavasti paranet pian riekkumiskuntoon!! kyllä ne karvatkin kasvaa takaisin,entistä ehompana :)
t. gala

Unto kirjoitti...

Eiköhän tästä vetreennytä, jo nyt on pientä riekuntaa ilmassa :)

Riikka kirjoitti...

Pikaista paranemista !