Perjantaina Parta nappasi meidät ruttunaamat mukaan lähtiessään töihin ja ajoimme hakemaan Ponnaria töistä. Seuraava etappi oli Parran työpaikka ja teimme siellä pienen vaihtarin. Jätimme Parran kyydistä ja otimme mukaan Janetskin. Ajaa hurautimme Kerttulaan katsomaan Kertun ja Riskin jälkikasvua. Meitä ei päästetty sisälle, pentuset ovat vielä niin pieniä että vieraat koirat voivat olla melkoinen vaaratekijä. Onneksi Tanja ja Satu tulivat tervehtimään meitä ulos ja tyypeillä oli mukanaan herkkuja. Slurps! Pennut olivat kuulemma ihania pieniä palleroita mutta tiedä nyt onko noihin arvioihin luottamista.. Kun Ponnari ja Janetski olivat kahvitelleet ja katselleet pentuja kyllikseen, oli aika lähteä kotiin päin. Nakkasimme Janetskin kaverinsa luo ja sitten kurvasimme kohti Parran työpaikkaa. Parran työpaikka on kyllä ihan huippu, yleensä aina joku tulee katsomaan meitä takapihalle nakkeja mukanaan. Niin tuli nytkin, nimittäin Sauli. Teimme hiukan temppuja ja saimme palkaksi herkullisia nakkeja. Namskis! Sitten kelpasikin mennä kotiin ja painua yöpuulle.
Lauantaina meillä ei tehty juurikaan mitään, laiskoteltiin vaan. Parta oli ainoa ahkera ja meni töihin, me Riekkuapinat vaan hengailimme Ponnarin kanssa ja kuorsasimme sohvalla. Välillä käytiin ulkona nauttimassa naapuruston makoisista ompuista ja kotona nakertelimme nahkaluita joita Nynneli oli meille ostanut. Iltaa kohden hieman virkistyimme ja Iltalenkillä olinkin Ponnarin kanssa ihan kaksistaan, Anguksen jäädessä kotiin. Käppäilimme verkkaisesti, meitsi maata nuuhkien. Kotona vetelin iltapalan ja sitten kiipesinkin taas sohvalle lepäilemään. Sitten Ponnari otti Anguksen remmin ja kaksikko lähti ulos, meitsin jäädessä kauneusunille. Ja hyvä että menivät kaksistaan, viipyivät reissullaan NIIN kauan. Angus ja Ponnari kävelivät partaa vastaan ja liftasivat taas kyytiin joltain bussipysäkiltä. Meitsi jäi kotiin koska askeleni ei ole ihan lennokas kuin Anguksen ja reitti kulkee kapeahkoa kävelytietä pitkin jossa on melkoinen määrä pyöräilijöitä. Kaksi koiraa, kapea kävelytie ja koko ajan ohi suhahtelevat fillarit ovat Ponnarista liian haastava yhtälö… Iltalenkki oli ilmeisesti Angukselle juuri sopiva sillä meitsiä ei sinä iltana haastettu enää painimaan : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti