Viikonloppu Vaasassa

Perjantaina lähdimme Ponnarin kanssa Vaasaan, kohti Gerard O'Shean haandlerkurssia. Ajaa köröttelimme välillä pysähdellen ja olimmekin perillä puolilta öin. Perillä Ponnari haki avaimen mökkiimme ja sitten pääsin haistelemaan Vaasalaisten uutisia. En ehtinyt montaa juttua lukea kun vierellemme ajoi auto jonka sisällä oli tutun näköisiä tyyppejä.. Tervehdin pikaisesti Viivin kättä joka roikkui ulkona auton ikkunasta ja sitten kävelimme takaisin autolle ja aloimme etsiä mökkiä. Vaasan Top Camping oli kaikille entuudestaan tuntematon paikka ja pilkko pimeässä mökin löytäminen oli hiukan haasteellista. Kartasta ei ollut paljon apua mutta onneksi Viivi ja Henni löysivät perille ja me saimme vaan körötellä perässä. Paljon ei perjantaina muuta tehty kun purettiin kamat autosta ja painuttiin kaikki nukkumaan. Aamulla oli luvassa aikainen herätys ja kello kuitenkin taisi jo huidella kolmen tienoilla kun mökkimme valot sammuivat..
Lauantaina aamupuuhien jälkeen pakkauduimme autoihin ja ajoimme ensin Tropiclandiaan viemään pikkuruisen Miskan mammansa ja pappansa hoidettavaksi siksi aikaa kun me muut opiskelimme juttuja. Huoltsikan kautta kurvasimme kurssipaikalle ja olimmekin paikalla hyvissä ajoin. Aika riitti häkkien kokoamiseen, ulkoiluun ja pieneen hengailuun ennen h-hetkeä. Lauantai meni juostessa, kävellessä, kuunnellessa ja siinä ettei niin kuunnellut.. Jaksoin kuulemma paremmin kuin Ponnari oli olettanut mutta viimeinen vartti kun piti tehdä juttuja ja kävellä meni meitsiltä häkissä loikoillen. Ei vaan mielenkiinto riittänyt ja väsyttikin jo. Kurssin jälkeen tytöt hakivat Miskan ja joivat kupposet kahvia, me koiruudet vetelimme sikeitä autossa. Mökillä maistui kepollinen ruokaa ja sitten unet. Huh että väsyttikin. Ponnari istuskeli mökin terassilla ja kuorsaukseni kuului kuulemma hyvin ulos asti : ) Ei siis mitään sievää tuhinaa vaan miehekästä jyrinää! Tirsojen jälkeen tytöt ja Miska lähtivät kylille syömään meidän nelijalkaisten jäädessä mökille lepäilemään. Ilta meni rauhallisesti ja melko aikaisin koko mökin väki oli valmiina treffeille unimatin kanssa. Paitsi Miska pikkuinen joka killitteli silmät auki ja hymyillen ihan virkeänä. Hassu pikkuinen jätkä : )
Sunnuntaina kun herätykset piipittivät, niin Viivi löysikin vierestään 2 lämpöistä ruttunaamaa. Olin jossain vaiheessa kömpinyt Viivin ja Mildredin kaveriksi mökin leveimpään sänkyyn. Lattialla oli kyllä Mildredin patjakin mutta miksi meistä kumpikaan olisi siinä nukkunut kun sänkyjäkin on olemassa? Vaikka olisikin ollut kiva jäädä makoilemaan, niin ei auttanut kuin nousta ja alkaa hoidella aamuun kuuluvia askareita. Ponnari lähti pissattamaan meitsiä tukka ihan pystyssä ja silmät vielä puoliksi kiinni. Alkaa muuten olla syksyinen meininki aamuisin, ei ollut yhtään lämmintä vaikka päivästä oli luvattu vielä lauantaita lämpimämpi. Istuin kuistilla katsoen kun tyypit pakkasivat kamoja, siivosivat mökkiä ja kaivelivat jääkaapista kaikki lihapullat mukaan. Ponnari piteli hetken Miskaa että Henni pääsi suihkuun ja sain hiukan nuuskia pienintä ikinä näkemääni ihmistä. Miska on tosiaan vasta vissiin 6 viikkoinen, ei mikään vanha jäppinen. Nuuskin nätisti pienet jalat ja kädet mutta vaippa minua olisi kiinnostanut pitempäänkin.. Kun kaikki oli reerattu, kurvasimme taas huoltsikan kautta oppimaan Gerardilta uusia juttuja. Meitsiä ei paljon napannut seurata lihapullaa tai kuunnella kun minua kutsuttiin, ei niin tipan tippaa. Kävelin ja juoksin muiden kanssa ringissä ihan vauhdikkaasti mutta puolen tunnin jälkeen pääsin häkkiin katselemaan miten muut treenasivat. Tauolla Gerard tuli häkkini luo ja sanoi että meitsistä oli heti aamulla nähnyt, että meitsiä ei kiinnostaisi olla täällä yhtään. Kyllä se Gerard taitaa tietää mistä puhuu : ) Onneksi Ponnari pystyi seuraamaan muiden opiskelua ilman meitsiäkin ja välillä kuului kyllä sellaisia naurun pyrskähdyksiä että Gerard taitaakin olla aika hauska miekkonen..
Sunnuntaisen opiskelun jälkeen kurvasimme läheiselle huoltoasemalle, tytöt juomaan vielä kupposet kahvia ja juoruilemaan ja me koirat nukkumaan viileissä autoissa. Kotimatkan nukuin melkein kokonaan, kuorsaukseni lakkasi pysähdyspaikoillakin vaan siinä tapauksessa, että auton takaovi aukesi ja kävin ulkona : ) Yhdellä pysähdyksellä loikin pitkässä heinikossa ja Ponnari alkoi jo ihmetellä mitä mielenkiintoista siellä heinien joukossa on kunnes loikkasin takaisin kävelytielle yllätys suussani. Meitsi löysi kuolleen linnun ja toin saaliin innoissani Ponnarille. Siinä kohtaa Ponnari oli enemmän kuin iloinen siitä, että tiedän mitä pitää tehdä kun sanotaan irti…
Kotona meitä oli vastassa iloinen Angus sekä Parta, pojilla oli tainnut olla meitä hiukan ikävä. Älyttömän kiva viikonloppu!