Vanuatun valtiaat

Eilen meillä nähtiin jo toinen lumimyräkkä kesän jälkeen. Sohvatyynyjen päälliset ovat edelleen pyykissä, tosin jo puhtaina mutta silittämättä. Koska laiskuri nimeltään Ponnari ei ollut laittanut päällisiä paikoilleen, silppusimme tuhannen päreiksi myös 2 jäljellä ollutta tyynyä. Tyynyt oli ovelasti piilotettu sohvan päällä olevan suojalakanan alle mutta ei näin nokkelia poikia noin helpolla jemmalla hämätä. Ponnarin tullessa kotiin makasimme molemmat pojat tyytyväisinä pöydän alla vanutuppojen keskellä. Ponnari ei näyttänyt kovinkaan ilahtuneelta askarteluprojektimme osalta.
Lähdimme ulos purkamaan hiukan ylimääräistä energiaa ja missäs se paremmin kuluisi kuin metsässä. Metsässä on nenälle kyllä sellainen määrä töitä että jää riekkumiset sikseen : )
Illalla kävimme pikapyrähdyksellä ulkona, emme ulkoilemassa vaan treffeillä. Treffasimme pitkästä aikaa Jontun ja Angus hölmöläinen meni Jontusta ihan sekaisin. Onneksi hetkellisen riekkumisen jälkeen poika malttoi rauhoittua ja pääsi nauttimaan rapsuttelusta. Olemme nähneet Jontun viimeksi ennen juhannusta ja olemme kuulemma molemmat kasvaneet. Angus on rotevoitunut etupäästä ja meitsi kirahvi on kasvanut korkeutta. Olen minä muutenkin tainnut kasvaa, ainakin posket ovat alkaneet hiukan roikkua. Ponnari on esittänyt sellaisen pyynnön, etten alkaisi kuolaamaan ihan mahdottomasti. Yksi superkuolaaja per koti kuulemma riittää ihan hyvin : )